8.4.
Tylsää kotona
En oo oikeen voinu käydä
missään niinku
ei hirveesti kukaan muukaan kun kaikkia on kehotettu pysymään kotona Corona viruksen takia. En ollu käyny muualla ku kerran viikossa fysioterapiassa (jumpassa)
kun mun niskat/hartiat tulee tosi kipeeksi jos niitä ei käsitellä Shock wave-laitteella ja jumppa on ollu myös 2 kertaa viikossa kotona niin mulla on ollu välillä tosi tylsää. Yks päivä meinas alkaa kiukuttaa kun en oo nähny kavereita pitkään aikaan ja mulla oli kauhee herkkuhimo enkä voinu mennä kauppaan. Kysyin sitten mun hoitajalta että ''Pelataanko Wii:tä?''
niin sitten pelattiin. 😊 Oon myös nukkunu tän viikon huonosti. Joko mä nukun vähän kun en saa unta ja aamupäivällä on menoja tai mä heräilen yöllä kun uni tavallaan loppuu kesken. En tiiä tarkkaa syytä siihen miks en oo saanu nukuttua kunnolla mut luulen että mulla on jääny alitajuntaan mun elämän kauhein asia mihin en halua ikinä palata vaikka ajassa vois palata taakse päin. Sanoin siks että ''mulla on jääny alitajuntaan'' kun en oo ees ajatellu sitä aiemmin kun nyt kun en oo voinu paljoo käydä pois kotoa.
Syksy 2017 oli kauhee kun sillon tapahtu niin monta huonoa asiaa. Eka asia mistä alamäki alko oli se että äiti ja iskä eros eikä erot oo ikinä helppoja. Sit mulle tuli uus sähköpyörätuoli mikä menee myös pystyyn niin että olisin seisoma-asennossa. Nyt 3v myöhemmin sitä seisoma-asentoa ei oo saatu toimimaan kun tuli mutkia matkaan. Mulla on selässä paha skolioosi joten tarvin paljon tukea että pysyn suorassa. Mulla oli ennen kova tukikorsetti mikä piti mun vartaloa suoremmassa mut se paino mun lantioon pahan painauman. Sit siitä korsetista otettiin pala pois, lantion painauma parantu mut sit mulla oli toisessa kohassa painauma. Sit kun mulle oli tulossa uus tuoli niin päätettiin että korsetti jää pois ja mulle tehään yksilöllisesti muotoiltu istuinosa (selkänoja ja istuintyyny). Siitä uudesta selkänojasta tuli mun vasempaan kylkeen tosi paha haava. Mulla oli vasta vaihtunu kaikki hoitajat eikä niillä ollu munkaa paljoo kokemusta. Mulla oli sillon paljon mahakramppeja joten mun asentoa oli pakko vaihtaa tuolissa. Osa hoitajista syytti mua että ''Oma vika kun tuli haava'', osa pysy vaan hiljaa. Haava paheni niin pahaksi että mut pakotettiin vuode lepoon. Aluksi mulle sanottiin että mun pitää olla vuode levossa kaks viikkoo mikä pitkitty kolmeen kuukauteen. Meni melkeen kuukausi niin että en saanu nousta sängystä ollenkaan. Musta tuntu pahalta kun en nähny mun perheenjäseniä kun kaikki huiteli jossakin. Ainoot ketä mä näin oli mun hoitajat ja jumpparit. Musta tuntu että ''Kaikki syyttää mua siitä että kyljen haava on mun oma vika ja että en ymmärrä omaa parasta''.
Mulle tuli siihen aikaan ekaa kertaa ikinä paniikkihäiriöitä. Paniikkihäiriöt oli hyvä- ja huonolaatusia. Hyvälaatuset paniikkihäiriöt oli semmoisia että mun mieleen tuli semmosia muistoja millon olin onnellinen ja mulla tuli ikävä niitä hetkiä, olisin halunnu mennä ajassa taaksepäin niihin hetkiin. Huonolaatuset paniikkihäiriöt oli semmoisia että mun mieleen tuli ääniä mitä negatiivista mulle oli sanottu. Paniikkihäiriöitä tuli pahimmillaan 5 kertaa päivässä ja ne kesti pisimmillään 7 minuuttia.
Hyvä- ja huonolaatusissa paniikkihäiriöissä oli samaa se että ne tuli millon sattuu, silmissä sumeni ja kuulin huonosti ja joku biisi alko soimaan päässä. Heräsin yhesti siihen kun mulla soi päässä Antti Tuiskun Varjosi jäi. Osasin peittää paniikkihäiriöt niin hyvin että vaikka mulla oli jumppa kotona (huoneessa oli sillon n. 3 aikuista) niin kukaan ei nähny sitä. Yhesti kuitenkin kävin jumpassa ja mun jumppari papatti että en saa istua kauaa. Mulla tuli sillon paniikkihäiriö ja itkin melkeen koko jumpan ajan. Sit tapahtu vielä yks surullinen asia: Meillä oli ollu n. 2v Suomenlapinkoira Jedi. Jedin rotu oli hieman haastava, se ois pitäny kouluttaa kunnolla mut kellään mun perheen jäsenellä ei vissiin ollu aikaa käydä Jedinkaa koirakoulussa. Jedi oli vahti, se paimensi kaikki vieraat pois mikä oli vähän huono juttu kun mulla vaihtu hoitajat. Mä olin Jedinkaa paljon ja teetin sille temppuja. Jedi halus suojella mua aina ja heti kun mä tulin jostain kotiin, se hyppäs syliin ja tuli pussailee.😍💗 Sit yks päivä se oli vissiin purassu mun pikkuveljeä (n. 10v) sormesta ja mun sisko ootti vauvaa niin Jedi lopetettiin. 💔😔 Mulle kerrottiin illalla että ''Jedi lopetetaan huomenna''. Mä olisin halunnu käydä 5 minsaa moikkaa Jediä kun ei oltu varmoja näänkö Jediä enää huomenna mut hoitaja ei siirtäny mua tuoliin enää kun istumaraja oli täynnä. Mun sisko, siskon poikaystävä, mun pikkuveli ja Jedi tuli kuitenkin moikkaa mua kun makasin sängyssä niin sain silitellä Jediä. 😊💗
Seuraavana päivänä kerkesin vielä nähä Jediä kun olin lähössä jumppaan. Pyysin Jediä tulee mun luo, rapsutin sitä ja sanoin että ''Rakastan sua aina, minun poooika pus pus''. Jedi nuolas mua pari kertaa poskesta ja sit mun piti lähtä. Kun tulin takas kotiin niin Jediä ei enää ollu. 💔😔
Pikkuhiljaa istumisaikoja sai alkaa pidentää. Mun oli pitäny jättää koulu tauolle siksiaikaa kun jouduin makoilee sängyssä. En voinu siihenkään aikaan nukkua kunnolla kun en kuluttanu energiaakaan mihinkään. Jossain vaiheessa mun oli pakko edes vähän piirtää sängyssä kun se on jo kauan ollu mulle tärkeetä. Sit kun olin piirtäny, käsi väsy niin pystyin nukkumaankin paremmin. 😊
Nyt oon käyttäny myös samaa taktiikkaa että ''illalla pitää vielä tehä jotain missä kuluttaa energiaa'' niin nukuttaa paremmin. 😊 Teen myös nykyään videoita Youtubeen taiteilijanimellä mun maalauksista ja askarteluista. 😊 Siellä on myös mun tekemä video musta ja Jedistä. Video on Jedin lempinimellä Jetku 💗. Nykyään on vielä tälle blogille oma Instagram-tili koska mun oma Insta-tili on yksityinen. Laitan blogin Instaan semmosia julkaisuja mitä ei voi laittaa tänne blogin sivuille, esim. videoita. Seuraa jos kiinnostaa. 😊
YouTube Corlunds_art
Instagram taiteellista_elamaa
