torstai 27. helmikuuta 2020



                                                    27.2.

                                                 Erilaisuus
                                                   (osa 2)


Juttelin yks päivä mun kaverikaa Facebookissa siitä että toisia ei sais alkaa syrjimään ulkonäön perusteella jos ei oo ees jutellu toisenkaa. Tuossakin lauseessa käytin sanaa ''jutella'' enkä sanaa ''puhua''. Kaikki ihmiset ei pysty puhumaan samalla tavalla mut se ei tarkota etteikö ne ihmiset pystyis ajattelemaan tai olis fiksuja. Nykyään on niin paljon apuvälineitä erilaisiin haasteisiin.
Esim. puhumiseen on erilaisia apuvälineitä, yks näyttää kirjasta mitä haluaa sanoa, toinen kirjottaa kädellä kommunikaattoriin missä on vähän niinku tietokoneen näppäimet ja kolmas pystyy kirjottaa älypuhelimeen tai tietokoneelle kädellä tai jalalla hiiren avulla. 😊
Koulussa juttelin mun luokkakavereittenkaa siitä että jotkut ihmiset tulee esim. kaupassa tuputtamaan liikaa apua esim. jos joku lyhyt ihminen yrittää ottaa tavaraa vähän ylempää. Se ei silti tarkota sitä etteikö sais kysyä ''Tarvitko apua?'' 😊 Oon myös kuullu että ''suomalaiset ei oo niin avuliaita verrattuna muihin maihin''. Mun kaverit on sanonu niin että ''Näytän joskus siltä että tarvin apua mutta haluan eka yrittää ite että pystyn tekemään mahdollisimman paljon ite etten aina tarvi toista siihen viereen. Kysyn apua jos tarvin.'' 😊
Toinen asia mikä on harmittanut on se että kun jotkut tuijottaa. Mä oon ollu jo kauan sitä mieltä että ei kannata välittää siitä jos joku tuijottaa mutta jossain tilanteissa se on vaikeeta.
Kävin yks päivä kaupassa mut kun olin lähössä kassalta niin yks n. 8v tyttö jää tuijottaa mua suoraan mun eteen enkä päässyt kiertää kummaltakaan puolelta. Ymmärrän että lapset tuijottaa jos ei oo nähny ihmistä joka on pyörätuolissa tai ihmistä jolla on putki kaulassa mutta toivoisin itseni ja mun kavereiden puolesta että siitä ei tehtäis niin isoa numeroa. 😊 Ihmisiähän sitä kaikki ollaan. 😊
Olis hyvä jos vanhemmat puhuis lastenkaa erilaisuudesta että sitä ei tarvis ihmetellä. 😊
Koulukiusaaminenkin vähentyis jos lapset oppis hyväksyy erilaisuudet. 😊
Kun mä menin eskariin ja kouluun niin kävin kertoo eri luokissa miks et voi kävellä tai miks mulla on putki kaulassa. Kun kerroin syyt suoraan, lapset sai kysyä jos jäi epäselvyyksiä, lapset ymmärsi ja sen takia mua ei oo ikinä kiusattu. 😊 Jotkut aikuiset on tullu lastenkaa kaupassa kysymään jotain mikä lapsia on mietityttäny ja oon vastannu niille. 😊 Epätietoisuus puhuttaa.

Oon myös kattonu muutaman leffan mitkä tuo eri näkökulmia tähän aiheeseen mistä kirjotin.

1. Breathe: Tositapahtumiin perustuva elokuva siitä kun yks maailman ensimmäisistä hengityskoneessa olevista ihmisistä lähtee ulos sairaalasta elämään omaa elämää.

2. Kerro minulle jotain hyvää: Tositapahtumiin perustuva elokuva siitä kun yks ihminen joutuu kolariin. Tuleeko rakkaudesta mitään jos toinen on pyörätuolissa?

3. The greatest showman: Musikaali jossa kaikille erilaisille on paikka.






maanantai 17. helmikuuta 2020





                                                        17.2.
                                          
                                               Ystävänpäivä

Perjantaina oli ystävänpäivä. Mä vietin sen mun pitkäaikasen kaverin Piiankaa. Ollaan oltu Piiankaa kavereita eskarista lähtien. Ennen meillä oli tapana joka perjantai nähä ja leikkiä Barbie-nukeilla mut kun kasvettiin niin barbit ei enää kiinnostanu kumpaakaan niin sen jälkeen ei nähty pitkään aikaan. Me kuitenkin juhlittiin yhessä meidän 10-vuotis ystävänpäivää. Tänä vuonna tehtiin kuitenkin sopimus että nähään enemmän.
Meillä oli tarkotus lähtee Valkeaan (kauppakeskus Oulussa) mut ei päästy kun mun hengityskoneen laturi alko temppuilee kun siinä oli kosketushäiriö niin kone piippaili tiheästi. Piia kävi ostaa meille herkkuja ja tuli sitten mun luo. Me syötiin ystävänpäivä-donitsit ja muisteltiin menneitä vuosia josta tuli puheeksi että meillä on ens vuonna 15-vuotis ystävänpäivä. 😊 Menneiden muisteluun kuulu myös se että katottiin Netflix:istä Winx-clubia. Winxit oli mun ja Piian lemppari ohjelma kun oltiin pienempiä. Nyt isompana on hyvä kattoo jaksoja uudestaan ja nauraa sille ajatusmaailmalle mikä on itellä ollu pienempänä. 😀 Eikä kaikkee tarvi ottaa niin vakavasti. 😊 
Tein myös Piialle kortin mut en ollu saanu sitä vielä valmiiksi joten sovittiin että annan sen myöhemmin. Piia anto mullekki kortin ja niistä huomaa meidän samanlaisen ajattelutavan ja huumorintajun. 😀 Laitan tänne kuvan korteista sitten kun oon antanu sen Piialle. 



Kävin n. viikko sitten laitattamassa ystävänpäivä-kynnet. Mun käsikoru sopi myös hyvin Valentines day-teemaan, sain sen siskolta rippilahjaksi 2015. 😊