10 000 lukijaa!

 

Eilen grillattiin mun perheenkaa ja juhlittiin mun uutta terassisohvaa ja sitä että tätä mun blogia on luettu yli 10 000 kertaa. Jotenki outoo aatella että en oo ees jutellu mun elämän aikana 10 000:lle ihmiselle ja nyt niin moni on käyny lukee mun juttuja netistä. 😍 Tää on tosi siistii! Kiitos kaikille ja jatkakaa samaan malliin! 😍💗

 

Alotin blogin kirjottamisen kaks ja puoli vuotta sitten. Alunperin olisin halunnu alkaa bloggaamaan jo 16-vuotiaana mut oli hyvä että en alottanu bloggaamista niin nuorena kun sillon postaukset ois voinu olla enimmäkseen vihasia tai surullisia. Sillon mua ärsytti se että musta tuntu että kukaan ei tykkää musta kun en voi kävellä ja oon hengityskoneessa tai jos ihmiset tuijotti mua kaupassa. Mietin että ''Miks ihmiset tuijottaa? No siks kun ne ei tiiä paljoo ihmisistä ketkä on pyörätuolissa ja hengityskoneessa eikä oo välttämättä ees nähny semmosia ihmisiä.'' Päätin että ''Haluun jakaa tietoo. Voi tehä vaikka mitä vaikka onkin pyörätuolissa ja hengityskoneessa, eikä tarvi jäähä neljän seinän sisälle. 😊 Päätin että alotan kirjottaa blogia sit ku oon 18. Sit kun olin 18 en kehannukkaan alkaa kirjottaa blogia. Mietin mitä äiti- ja muut mun perheenjäsenet sanoo mut kyllä nekin on tykänny lukee ja äitikin on kehunu mun postauksia. 😊 Vuoden aikana ajatus blogista kypsy ja joskus mietin että ''Mikä sen nimeks vois tulla?'' Katoin sillon Mustia leskiä. Siinä yks nainen kirjotti blogia minkä nimi oli Timantin muotoinen kyynel. Mun mielestä se oli kaunis nimi ja mietin ''Miten ihmeessä mä keksin mun blogille jonkun yhtä kivan nimen mut en kopioi sitä mistään?'' No sit nimi alko muotoutuu siitä kun olin 16-vuotiaana kirjottanu päiväkirjaa ja aattelin että kopioin niitä tekstejä tänne. En oo kuitenkaan kopioinu kun ekan postauksen ''Päiväkirja alkaa'' se vaikutti jotenkin tönköltä mun omasta mielestä niin päätin alkaa kirjottaa postauksia ite. Veeran päiväkirjat-nimeen oli toinenkin syy: Katoin nuorempana Carrien päiväkirjoja. Se oli mun lemppari sarja. 😍 Katoin joka jakson, uusinnan, uusinnan uusinnan ja joskus oli jopa niin että katoin mun tietsikalta alkujaksoja ja mun vieressä telkkarissa oli sarjan loppujakso. 😀

Toisena nimivaihtoehtona oli Taiteellista elämää. Halusin sen nimeks kun oon tykänny piirtää ja maalata kauan ja kyllähän tää liikuntarajoitteisen elämä on välillä yhenlaista taiteilua. Mietin jonkun aikaa että ''Kumman nimen mä laitan blogiin? Veeran päiväkirjat vai Taiteellista elämää?'' Sit päätin että ''Molemmat on mua, molempi parempi.'' 😀 Alotin sit kirjottaa blogia 19-vuotiaana. 

Loput te tiiättekin ja jos ette tiiä niin lukekaa vanhempia postauksia. 😊

Kiitos kun luette, lisää tarinoita on tulossa! 😊

 

Mun alkukesä

 

Mun alkukesä on ollu kiva. 😊 Oon käyny jätskillä- ja grillannu monta kertaa, käyny shoppailee ja oli kiva kun sain ostaa mun pikkuveljelle vaatteet sen rippijuhliin. Tein niihin myös katkarapu- ja tonnikalapiirakan. Meillä on ollu tapana tehä rippijuhliin yks kakku missä on risti koristeena.

Ehotin sitä ideaa niin sain ite tehä sen. 😊 Kysyin mun veljeltä mitä se halus kakkuun niin se halus samanlaisen ku mun viimeisin synttärikakku oli mut valkosuklaakuorrutteella. 😊

Kakun teossa tuli pieniä ongelmia. Eka se oli lässähtäny yön aikana jääkaapissa niin se oli toiselta puolelta korkeempi ku toiselta ja sit sen reunat alko hylkii sitä suklaata. Sit mä keksin että murustellaan marenkeja ja laitettiin sitä reunoille niin kolot peitty. 😊 Äiti oli tehny voileipäkakkuja ja mun sisko teki mansikka- ja juustokakun. Kaikki oli niin hyviä. 😋 

Juhlat vietettiin meijän mummulassa, Kiimingissä. Oli kiva järjestellä yhessä juhlia ja oli kiva nähä perhetuttuja ja sukulaisia. 😊

Sit tuli itku pitkästä ilosta. Tai no en varsinaisesti itkeny mut meinasin.

Olin halunnu korkkarit pois vähän ennen ku olin lähössä. Mua (ja hoitajaa) tuli hakee semmonen pienempi inva-auto (sanon sitä ''peräkontti malliksi'' kun siinä on penkit mun tuolin eessä) Mun tuoli laitettiin kiinni. Sit kun oltiin kotona niin olin pakittamassa mut en päässy pois kun tuolin remmit veti mun tuolin kiinni auton penkkeihin ja mun varvas jäi mun jalkalaudan ja auton penkkien väliin. 😓 Mun varvas oli sit n. viikon mustelmilla mut nyt on parantunu. 😊

Kävin myös Pitbull:issa ottaa molempiin korviin lisää korvisreikiä 😊 kun mua harmitti että mun vasen korvalehti on revenny. Se repeyty kun mulla oli roikkuvat korvikset ja se jäi kiinni nauhaan mun kaulassa. Lävistäjä muisti mut vaikka olin käyny siellä viimeks 3v. sitten ottamassa napakorun. 😀 Se kysy että mitä mulle kuuluu niin sanoin että ''Harmi kun en voi enää käyttää napakorua, kun kävin mahaleikkauksessa 2v. sitten.'' Juteltiin että ''Terveys on kuitenkin pääasia.'' 😊 Sanoin myös että ''Kiva kuitenkin ottaa lissää lävistyksiä korviin niin voi pitää erilaisia korviksia.'' 😊

Kävin n. 1-2v. sitten kattomassa oisko Pitbull:issa jonoa, olisin ottanu pari korvisreikää kun mulla oli sillon vaan yhet. Sillon siellä oli niin paljon jonoa niin ei jääty jonottaa. En sit malttanu oottaa viikonlopun yli joten menin ekaan lävistämöön mihin pääsin pyörätuolilla. Oli vähän vaikee kertoo mihin kohtaan haluun reiät kun se lävistäjä ei puhunu suomea, mut sain kuitenkin reiät.

Pitbull on meijän perheen suosiossa kun mun äiti, iskä, sisko ja sen mies on käyny ottaa siellä tatuointeja ja lävistyksiä ja mä oon käyny ottaa lävistyksiä. Jos ottasin tatskan niin menisin ottaa samaan paikkaan. 😊 Jotkut on kysyny että ''Sattuko ku otit lävistyksiä korviin?'' Sanoin että ''Ei, vähän se nipisti. Mut mä oon kyllä tottunu tommosiin pistoihin kun multa on otettu monesti verikokeita.'' 😊

Tuli kyllä heti semmonen fiilis että ''On ammattitaitosta porukkaa.'' 😊

Seuraavaksi alan oottelee festareita 😎 Kerron sitten myöhemmin miten meni loppukesä. 😊 Jos haluutte nähä videoita ja kuvia mitä en oo laittanu tänne blogiin, seuraa taiteellista_elamaa Instagramissa. 😊

Kiitos kun luette! 💗 Teitä on käyny tällä sivulla jo yli 10070 lukijaa! 😍