23.1.


                                       Vanhempainilta


Kävin tänään mun entisessä- (erityis) koulussa vanhempainillassa kertomassa mitä oon tehny sen koulun jälkeen. Mun lisäksi oli 2 muuta entistä oppilasta ja yhen entisen oppilaan äiti. Pari opea kysy meiltä kysymyksiä ja me vastattiin parhaamme mukaan. Eka esiteltiin vähän itseämme ja sit meiltä kysyttiin että ''Miltä tuntu kun piti alkaa miettii jatko-opintoja?'', ''Mitä tykkäsit uudesta koulusta?''...
''Miltä aikuistuminen on tuntunu?'' En vastaa kaikkiin kysymyksiin nyt kun tästä tulis niin pitkä juttu kun me oltiin siinä n. 1.5h mut kun kysyttiin ''Miltä aikuistuminen on tuntunu?'' niin sanoin että
''Nuorempana tuhlasin kaikki kuukausirahat kerralla mut nykyään kun asuu omassa kämpässä niin ei voi tuhlata kaikkia heti kun pitää maksaa laskut ja ostaa ruokaa'' (lemmikeistäkin pitää huolehtia)
''Kun asuin vielä kotona ja sain KELA:lta ja OYS:sista rahaa niin mä opettelin eka että se raha riittää koko kuukaudeksi vaikka ei tarvinu maksaa ruokia tai laskuja mut sit kun ruuat ja laskutkin pitää maksaa .. kyllä siihen oppii mut oli hyvä aluksi harjotella että raha riittää kuukaudeksi ilman pakollisia menoja'' 😊 Yks luokan avustaja sano lopuksi että ''Kylläpä te puhuitte fiksuja, paljon fiksumpia mitä mä puhuin tuossa iässä'' 😊 Mä sanoin kans siinä lopuksi kaikille että
''Mä oon käyny täällä muutaman kerran OPO-tunneilla kertoo itestä ja oon sanonu oppilaille että oon taidekoulussa ja oppilaat on halunnu kuunnella että mitä mä teen koulussa, niin sain idean että voisin alkaa pitää taidekerhoa täällä koulussa'' 😊 Sain aploodit siitä😃 Sanoin myös että ''Monesti ihmiset sanoo että ''Liikuntarajoitteiset ei voi tehä joitakin juttuja'' mutta todellisuudessa kyllä voi, ei ehkä ihan samalla tavalla mut sitten vähän eri tavalla...'' Blogin kirjottamisesta oli mainittu vähän aikaa sitten että ''En tiiä voiko blogin pitämisestä saaha palkkaa mut pitää tehä sitä mistä tykkää''
Niin jatkoin että ''Mä oon kuullu että blogin pitämisestä voi saaha palkkaa jos on kiinnostavaa asiaa ja ihmiset jaksaa lukea. Mäkin alotin pitää blogia n. kuukausi sitten. Mä kirjotan liikuntarajoitteisen elämästä.'' Muutamat tyypit kysykin mun blogin nimeä ennen kun lähti kotiin ja aiko käydä lukemassa. 😊 Musta on aina tosi kiva käydä tuolla koulussa, tuun itekki hyvälle tuulelle kun muutkin on ilosia. 😊

                                                  18.1.19

                                                   Koulu


Mietin tänään mun poikaystävän ja toimintaterapeuttin kans lukiojuttuja. (Minne? Päivä-, ilta- etä- vai aikuislukioon?) En oo ihan vielä päättäny että mihin lukioon meen mut otan selvää.
Samalla kun mietittiin lukiojuttuja niin muisteltiin meijän kouluaikoja ja mitä sillon on tehty.
Esim. onko pöljäilty ja mitä siitä on seurannu. Mä en oo oikeestaankaan pöljäilly koulussa mut joskus yritettiin tehä läksyt tunnin aikana ettei jäisi kotiin niin paljon tehtäviä.  En oo myöskään joutunu ulos luokasta kun yhen kerran omasta halusta kun meinasin alkaa itkee luokassa kun saman päivän aikana oli jääny neljät läksyt tekemättä kun kirjat oli jääny kouluun. Vastapainoksi otin englannin/enkun läksyjä vapaaehtosesti enemmän kuin ope olisi antanu, tykkäsin enkusta ja halusin saaha mukauttamisen siitä oppiaineesta pois kun tehtävät oli liian helppoja. Toinen oppiaine mikä mulla oli mukautettu oli matikka. Se alko jäämään jälkeen jo kakkosluokalla kun olin aluksi normaalikoulussa ja jouduin olee paljon sairaalassa flunssan takia, en kerenny saaha luokkalaisia kiinni kun kädet toimi vielä hitaammin kun nykyään. Onneks nykyään opiskelu vaihtoehtoja on niin monia niin on varaa valita eikä nykyään haittaa jos joutuukin pidentää vuodella- tai kahdella opintoja.
Tekee sitä mistä tykkää ja missä pysyy mielenkiinto. 🙂

                                               17.1.2019


                                    Seksi ja seksuaalisuus

Monet ihmiset sanoo että ''Vammaiset/liikuntarajoitteiset ei voi harrastaa seksiä tai saada lapsia'' mut monet niistä jutuista on huhuja tai väärinymmärrettyjä. Mullekki on sanottu että ''Sä et voi ikinä saaha poikaystävää tai te ette voi ikinä olla kahestaan kun sulla on kokoajan hoitaja.'' Se tuntuu ihan yhtä pahalta kun ns. ''terveelle ihmiselle'' sanottas että ''Sä et voi ikinä saaha poikaystävää'' Niihinkin voi keksiä ratkaisuja että voi olla kahestaan. Esim. Ei sen hoitajan tarvi olla kokoajan siinä vieressä kyttäämässä mitä teen tai mitä puhun ja kenen kanssa. Hoitajan pitää olla vaan tarpeeksi lähellä että kuulee jos tarvin apua. Mun siskolla on 1-vuotias poika joka on mun mielestä
''Maailman söpöin lapsi''😍 niin oon alkanu miettii että ''Voinkohan mä saaha ikinä lapsia?''
Mulla ei ainakaan pitäisi olla biologillisesti mitään estettä miks en vois saaha lapsia ja raskauskin olis helpompaa kun ei tarvis kävellä eikä rasittaa itteä niin paljon kun voi istua pyörätuolissa.
(Tämä ei tarkota sitä että en haluais kävellä mut joskus pyörätuolista on hyötyäkin)
Kävin tänään poikaystäväni kanssa seksuaaliterapeutilla kun oon miettiny että ''Voinkohan mä saaha ikinä lapsia?''. Me juteltiin meijän elämäntilanteesta ja sanoin myös että ''En halua lapsia ainakaan ennen kun oon 20v. Oon nyt vasta 18v ja meillä on vielä opiskelutkin kesken, eikä me olla oltu yhessäkään kun vuosi.''  Seksuaaliterapeutti sano että ''Te ootte aatellu ihan fiksusti eikä sitä tarvikkaan olla heti lapsia hankkimassa, sitten kun on sopiva elämän tilanne niin kannattaa myös käydä lääkärin ja kynekologin kanssa juttelemassa kun sulla pitää varmaan olla vähän enemmän tarkistus käyntejä että varmistetaan että kaikki on hyvin vauvalla ja sulla. Ei oo yhtään huono juttu että tulitte jo nyt käymään niin tiiätte ainakin vähän mitä tarvii tehä kun on sopiva ajankohta.. ja täältä voi tulla kysymään lisää jos siltä tuntuu.''😊
Vammaiset/liikuntarajoitteiset siis voi saaha lapsia, siihen saattaa vaan tarvita enemmän apua monesta suunnasta.

                                                           Mun päiväkirja alkaa:


                                                                    18.6.2017


 

''Kävin tänään kattoo Benjaminia torilla kun siellä oli grillimaisterikiertue.

Oon yrittäny piirtää Benjaminia Bad luck love-kuvasta mut en osannu niin aloin piirtää Shame on me-videosta kuvaa mikä on ollu jonkun albumin kansikuvana :) ja oon tehny sen joskus aikasemminkin mut siitä ei tullu kovin hyvä.

Benjamin oli ihan innossaan kun menin ottaa senkaa kuvaa. 

Se halas mua heti ja kysy että "Mitä kuuluu? " 

Mä sanoin että "Hyvvää " Sit Benjamin alko juttelee että "Mä oon nähny sut monesti ennenki" Mä sanoin että "Joo sä olit silloin  Ideaparkissa" se sano että "Joo se oli hyvä keikka. Etkö tullukki sillon sinne käytävälle ja otettiin kuva? " mä sanoin että "Ei se oli Haukiputtaalla" se sano että "Niin oliki, siitä on kauan aikaa" mä sanoin että "Ja sitten Qstockissa " se sano että "Niin oliki. Siitä on kans kauan "

Sit näytin sen piirustuksen lyijykynätyönä ja vähän väritettynä ja sanoin että "Mä oisin antanu tuon sulle mut se jäi kesken mut laitan siitä kyllä kuvan Instagramiin " se sano että "Vähänkö hieno, mä haluun kyllä nähä tän sitten valmiina ihan niinku näin " 

 

 

2016

2017

2017

 

mä sanoin että "Joo voin mä tuua sen enskerralla " 

Sit se otti meistä kuvan ja halas vielä

Mua alko harmittaa kun en kattonu niitä kuvia siellä torilla kun mun puhelin ei ollu tallentanu niitä Me oltas voitu ottaa uus kuva kun näin sen vielä myöhemmin. No.. Enskerralla sitten uus kuva ja pitää varmistaa että se tallentuu.

Niin ja sainhan mä kuitenkin hyvän muiston ja se kuitenkin piti mun puhelinta kädessä. On mulla jo yks kuva Benjamininkaa niin eihän asiat oo huonostikkaan.

Mä alan nukkuu, öitä.''

 

Nyt kun vertaan nuita piirustuksia niin huomaan mun kehityksen. Esim. 2017 vuoden piirustukset on parempia kuin 2016 vuoden piirustukset ja 2018 vuoden piirustukset on parempia kuin 2017 vuoden piirustukset ja maalaukset.

Veeran päiväkirjat - Taiteellista elämää

Moi!

Oon  Veera 18v. Oulusta

Sairastuin 2-vuotiaana bakteeriperäiseen aivokalvon tulehdukseen josta seurasi osittainen neliraajahalvaus ja hengityshalvaus. Aluksi en pystyny liikuttamaan mitään kehon osaa kaulan alapuolelta ja puhuminenkin oli vaikeaa uuden hengityskoneen kanssa. Olin sairaalassa puolitoista vuotta, sitten lähin kotiin hengityskoneen, pyörätuolin ja hoitoringin kanssa. Oon pikkuhiljaa parantunu aivokalvon tulehduksesta.

Sain 5-vuotiaanaana sähköpyörätuolin niin oon pystyny ite menemään paikasta toiseen. Oon jo muutan vuoden ajan tehny asioita mitä oon halunnu. Oon käyny 2 ekaa luokkaa niin sanottujen ''normaaleiden'' kanssa jonka jälkeen menin erityiskouluun. Oon myös käyny rippikoulun, monilla festareilla, harrastan pyörätuolitanssia, käyn taidekoulussa ja syksyllä ajattelin alottaa lukion.

Tein tän blogin että voisin kertoo mun omia kokemuksia miten elää liikuntarajoitteisena maailmassa mikä ei oo aina niin suvaitsevainen koska asioista ei puhuta ja jos jotkut samankaltaiset ihmiset on masentuneita kun ei voi liikkua kunnolla: Voi asioita tehä liikuntarajoitteisenakin. :)

Tämä blogi sai idean siitä kun aloin kirjottaa päiväkirjaa 16-vuotiaana.

Sairastuin 2-vuotiaana bakteeriperäiseen aivokalvon tulehdukseen mistä seurasi osittainen neliraajahalvaus ja hengityshalvaus. Aluksi en pystyny ​​liikuttamaan mitään kehon osaa kaulan alapuolelta ja puhuminenkin oli vaikeaa uusi hengityskoneen kanssa. Olin sairaalassa puolitoista vuotta, sitten lähin kotiin hengityskoneen, pyörätuolin ja hoitoringin kanssa. Oon pikkuhiljaa parantunu aivokalvon tulehduksesta. Sain n. 5-vuotiaana sähköpyörätuolin niin oon pystyny ​​ite menemään paikasta toiseen. Oon jo muutaman vuoden ajan eri vaiheissa, kun on kyse halogeenista, käytännöllisesti katsoen 2 ekaa luokkaa niin sanottujen '' normaaleiden '' kanssa $ jälkeen menin erityiskouluun. Oon myös käyny rippikoulun, monilla festareilla, harrastan pyörätuolitanssia, käyn taidekoulua ja syksyllä ajattelin alottaa lukion.

Sairastuin 2-vuotiaana bakteeriperäiseen aivokalvon tulehdukseen mistä seurasi osittainen neliraajahalvaus ja hengityshalvaus. Aluksi en pystyny ​​liikuttamaan mitään kehon osaa kaulan alapuolelta ja puhuminenkin oli vaikeaa uusi hengityskoneen kanssa. Olin sairaalassa puolitoista vuotta, sitten lähin kotiin hengityskoneen, pyörätuolin ja hoitoringin kanssa. Oon pikkuhiljaa parantunu aivokalvon tulehduksesta. Sain n. 5-vuotiaana sähköpyörätuolin niin oon pystyny ​​ite menemään paikasta toiseen. Oon jo muutaman vuoden ajan eri vaiheissa, kun on kyse halogeenista, käytännöllisesti katsoen 2 ekaa luokkaa niin sanottujen '' normaaleiden '' kanssa $ jälkeen menin erityiskouluun. Oon myös käyny rippikoulun, monilla festareilla, harrastan pyörätuolitanssia, käyn taidekoulua ja syksyllä ajattelin alottaa lukion.