Vuosi 2025, Kirje itelleni, Paniikkihäiriöt.. What ever

Moi! VAROITUS!: Tästä jutusta tuli pitkä ku nälkävuosi😀 mut lue vaikka pätkissä!😊

Oon yrittäny kirjottaa monta postausta eri aiheista mut ne on jääny kesken, oon vaan aatellu että ''Mitä mä selitän, miks ketään kiinnostais tää mun juttu?'' Tai sit oon vaan ollu väsyny enkä oo jaksanu jatkaa kirjottamista tai se ei oo inspiroinu mua. 

Katoin tän blogin arkistoista; oon yrittäny kirjottaa tämmösistä aiheista ekan kerran 10.10.2024, sit 4.4.2025 ja nyt.

Nuorempana (tyyliin 10-20-vuotiaana) en tajunnu mitä tarkottaa jos kirjottaa kirjeen itelle, en vaan tajunnu miten pystyn kirjottaa itelle ku tiiän kaikki ne asiat mitä mulle on tapahtunu. N. 6-vuotiaana en tykänny mun nimestä vaan halusin olla Eerika, kun se oli Barbie-leffassa. Välillä nyt viimesen 5-vuoden aikana oon nauranu itelle jostain asiasta ja se on kuulostanu niinku Veera ja Eerika keskustelis. (Esim. Kävin muutaman vuoden tanssissa Maikkulan koulussa ja soitin aina taksin hakee mua. Joka kerta sanoin taksikeskukseen että ''Meen Maikkulan koululle'' tai ''Maikkulan ala-asteelle''. Sit yks kerta ku meillä oli tanssiesitys samassa paikassa, menin käytävälle ottaa kuvia ja hoksasin ku luokan ovi oli auki, aattelin sillon ekaa kertaa mielessä ''Niiii tää on koooulu''. Sanoin sit mun hoitajalle että ''Hyvä minä😀 kuulostaa ihan niinku Veera ja Eerika keskustelis ku nyt vasta hoksasin että tää on koulu😀''). Sit 2016 aloin kirjottaa päiväkirjaa ku en osannu kertoo järkevästi miltä musta tuntuu, opin ilmaisee asioita kirjottamalla itelle, sit näytin jonki tekstin jollekki, sit puhuin sen ja sit 2019 aloin kirjottaa tätä blogia. Multa on joskus kysytty että ''Miks et kirjota negatiivisistä asioista?''. Oon sanonu että ''En haluu valittaa asioista, en haluu mollata muita ja haluisin keskittyy vaan kivoihn juttuihin''. Mun iskä-, sen naisystävä ja joku hoitaja on muutaman kerran kysyny että ''Veera ossaatko sä olla- / ootko sä ikinä vihanen tai surullinen?''. Vastaus: Oon (nyt 1,5v. aikana ollu monestikki) mut oon oikeesti vaan niin hyvä näyttelee että musta ei huomaa. Pienempänä esitin mun sisaruksille että en kutia ja sit myöhemmin hiljenin että en kerro jos mua ärsyttää, kun läheskään kaikki ei ollu munkaa samaa mieltä, saatto vähätellä mua, mulla saatto tulla semmonen fiilis että mä oon ainoo joka aattelee/tuntee väärin, eikä asia ratkennu vaikka kerroin.

Pari vuotta sitte mulla tuli vanhoja asioita mieleen mitkä ilmeni paniikkihäiriöinä jotka osasin/osaan peittää. Mulla oli muutama tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kans, mä olisin halunnu jatkaa mut mulle sanottiin että mä en tarvi niitä tapaamisia enää, oon sen verran hyvässä kunnossa. Toisaalta mua ärsyttää että kaikenmaailman julkkikset käy monta vuotta putkeen psykologilla ✌️vaan✌️ uran takia ja joillekki sanotaan että ''Et sä tarvi tätä enää'' vaikka joku ite kokis että tarvii, toisaalta ihan sama ja hyvä niille ketkä käy puhumassa. 😊 

 

Paniikkihäiriöitten- ja joittenki ihmisten sanojen takia mun itsetunto on laskenu viime- ja tämän vuoden aikana. Mulle on sanottu (kaikella rakkaudella) että mun pitäis laihuttaa, oon laihuttanu XL-koosta M-kokoon, välillä musta on tuntunu että en voi syyä herkkuja, josta mulle ois varmasti tullu anoreksia mut sit joku, esim. mun veli on tullu käymään, kysyny ''Tilataanko ruokaa?'', johon oon vastannu jotain ''Mä oon just syöny'' tai ''Joo mut mä syön sit vaan jonku salaatin'' blaa blaa blaa ja esim. se mun veli on sanonu että ''Kyllä sä nyt voit jotkut nugetit tai jätskin ottaa''.😊 Sit joskus mulla on haluttanu suklaata, oon sit syöny kaks palaa tai tosi tosi harvon puoli suklaalevyä nii niistä on tullu morkkis. Oon sanonu itelle ja mulle on sanottu että ''Veera sä oot vahva eikä muitten mielipide vaikuta suhun!(😊)''.

On tuntunu että en voi kattoo ittee peilistä, välillä herkkujen/ulkonäön takia, välillä että en oo hoitanu asioita. Mulla on ollu rahavaikeuksia jotka ei alunperin ollu mun vika, sit jotkut asiat vaan unohtu ja pääsi kasvaa, välillä en oo jaksanu kirjottaa s.postia tai soittaa tuolia huoltoon stressin ja huonomuistisuuden takia. 

Mulle on sanottu että en pysty tekee asioita yhtä hyvin ku esim. 8v. sitte. En esim. pystyis liikuttaa kättä yhtä hyvin. Oon sanonu että ''Pystyn'' ja että ''En oo tehny käsitreeniä kuntosalilaitteella tai pilkkonu ruoka-aineksia ku oon maalannu tauluja monena päivänä peräkkäin monta tuntii putkeen'', nyt joulukuussaki maalasin viikon aikana 2-7h putkeen, joka päivä. Kyllä siinä tulee käsitreeniä! Oon sanonu itelle ja muille että ''Ne jotka on sanonu niin nii ei oo nähny kuinka paljon- ja kuinka laajasti liikutan kättä ku maalaan''.

Mulla on aina ollu hyvä huumorintaju, nyt parin vuoden aikana ku joku on vähän piikitelly mua nii oon tienny että se on vitsi mut se on tuntunu puukolta selässä, oon vaan hymyilly ja hillinny itteni että en ärsyynny ja räjähä.

Sanoin että ''hiljenin että en kerro jos mua ärsyttää, kun läheskään kaikki ei ollu munkaa samaa mieltä, saatto vähätellä mua...'' mut on ollu myös tilanteita kun en oo halunnu kertoo asioista jollekki kun se tyyppi ei oikeesti voi asialle mittää.

Sit musta on tuntunu että kun en puhu huonoista asioista ja ne pyörii mielessä, sit en puhu hyvistä asioista nii kohta en puhu yhtään mitään.

Tän vuoden alussa näin unta että:

Mulle pidettiin juhlat kun olin niin elämään kyllästyny, en ollu puhunu mitään kellekkään- enkä näyttäny minkäänlaisia tunteita pitkään aikaan ja että nään kuinka paljon mulla on ihmisiä ympärillä jotka tukee mua. Istuin vaan ja tuijotin alaviistoon (vilkasin kuitenki ketä juhliin oli tullu). Juhlissa näytettiin mun tekemiä tanssi- ja maalausvideoita. Mulle sanottiin jotain ja mua halattiin, istuin vaan liikkumattomana. Sit yks tyyppi halas mua, mentiin eri huoneeseen, sano mulle jotain ja mulla tuli pieni kyynel. Se tyyppi sano että "Hyvä Veera, ei itkeminen haittaa, saa itkee" ja sano sit jotain muuta ja aloin hymyilee ihan pienesti. Uni loppu siihen.

 

Taide on ollu mulle tosi pitkään paras asia mun elämässä.😍

Aina ku kaikki muut ärsyttävät ja harmittavat asiat on pyöriny mielessä, piirtäminen / maalaaminen on ollu ainoo asia joka saa mut paremmalle mielelle, mun itsetunnon nousee, aattelee että ''Maailmassa on yks asia mitä mä pystyn- ja osaan tehä'', oon saanu siitä myös paljon kehuja.😊 Taulujen maalaamisessa on paljon erilaisia aiheita mitä en oo vielä tehny; lohikäärme, auto, laiva, 3D-kuvat... mut mä kyllä tiiän että osaan tehä mitä vaan, varsinki jos joku pyytää mua tekee esim. tilaustyönä.😊 Tykkään tehä tarkkoja ja yksityiskohtasia maalauksia. Mutta sitte! Myös taiteessa on varjopuoli. Joskus on tilanteita ku tuntuu että en osaa tätäkään. Joskus on käyny sillee että oon tehny tilaustyötä josta oon tahallaan jättäny yksityiskohat pois ja sit joku muu ku työn tilaaja on tullu sanoo että ''Ois parempi että teet ne yksityiskohat'', sit oon alkanu epäilee itteeni😔 vaikka toisaalta oon tienny että ''Mulla on sen verran kokemusta ja näkemystä nii tiiän kyllä mikä näyttää hyvältä''.😊

Tykkään tehä tilaustöitä ja mun haaveena onkin et saisin tulevaisuudessa lisää kysyntää😍 mut joskus harvoin on ollu tilanteita ku oon joutunu siirtää tilaustyön antamista esim. flunssan takia tai oon tehny jonku jutun 3-4 kertaa uusiks ku oon halunnu tehä sen täydellisesti. Tämmöset asiat on stressannu ja syöny mua.

Sit on vielä tanssi 😊 

Harrastin pyörätuolitanssia ryhmässä n. 10-vuotta, niille ketkä ei tiiä nii me tanssittiin samoja lattareita ja vakioita ku Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmassa.😊 7 - 8-vuoden jälkeen mun innostus alko lopahtaa. Aluksi tuntu että musta on tylsää tehä samoja liikkeitä tietyissä tansseissa ja jotkut tanssit oli semmosia mitä en osaa, tarvin haastetta mut en pysty kuitenkaan ilmentää tiettyjä tansseja hyvän näköseks pyörätuolilla. Musta tuntu että ois helpompi jatkaa jos mullaki ois pari (, yhteen väliin kaikki mun ryhmässä oli pareja henkilökohtasessa elämässä tai samanlaisissa pyörätuoleissa, yhtä hyvin liikkujat laitettiin tanssipareiksi). Mulle ei ollu paria ku mulla ei ollu poikaystävää tai kaveria joka ois kiinnostunu tanssista ja pari muuta paritonta meijän ryhmässä oli eri tasolla ku ne oli tanssinu vähemmän aikaa. Motivaatiota nosti ku mä sain tehä meijän pt-tanssiporukalle koreografian, The Greatest Showman-leffaan liittyen.😊

Olisin halunnu käydä myös tanssikisoissa mut en oikeen voi reissata Oulun ulkopuolella ja jos Oulussa järkättiin kisat nii ilmeisesti ei ollu tarpeeks osaavia tuomareita arvioimaan pt-tanssia, sit meijät alettiin kutsuu kisoihin mut vaan lämppäreiks tai väliaikaesiintyjiks ja mun mielestä se ei oo reiluu pyörätuolilaisia kohtaan. Sit mä aloin kiinnostuu enemmän ja enemmän tekee omia koreografioita, joissa voin kertoo enemmän eri aiheista ja maalata samanaiheisia tauluja esitykseen, toisin ku pt-tanssiryhmässä. 😊

Mä jäin sit tauolle tän vuoden alussa.😊 Oon välillä miettiny että menisin takas nii näkis kavereita, mut en oo kuitenkaan jaksanu ku oon stressannu monista asioista😕 ja oon (varsinki) nykyään nii kunnianhimoinen/perfektionisti itteä kohtaan. Oon tehny muutaman tanssiesityksen mun fyssareittenkaa, joka on ollu kivaa, oon kehittyny koreografioitten tekemisissä ja muitten ohjaamisessa😊 mut sit oon taas stressannu ja miettiny että ''Mä lopetan näitten koreografioitten tekemisen'' ku on mietityttäny että ''Niitten mun koreografioitten suunnittelut ei oikeesti kuuluis mun fysioterapiaan'', vaikka ei se ees syö siltä oikeelta syyltä aikaa miks mä käyn fysioterapiassa, ku ollaan nyt n. 3-vuoden aikana tehty 1-2 koreografiaa vuoden aikana jos mun käynnin aikana on jääny aikaa.

 

Oon välillä katellu joitaki muita tanssin harrastusryhmiä mut välillä se on kaatunu siihen ku en oo kehannu hakee uusiin ryhmiin ku oon miettiny että ''Mitä mä tekisin ryhmässä ainoana pyörätuolilaisena?'', ''Osaiskohan muut opettaa?'', ''Voiko mun tuoli soveltua samoihin liikkeisiin kävelevien kans?'', ''Toisaalta mä osaan kyllä itekki soveltaa kävelevien liikkeitä pyörätuolille sopivaks 😊'', ''Alkaiskohan muut ryhmän tyypit ihmettelee miks oon siinä ryhmässä ku oon pyörätuolissa ja kuitenki joudun soveltaa joitain liikkeitä?''. Tää tilanne jää nyt auki ja se ehkä selkenee nyt tulevana vuonna.

 

Mitä oon oppinu tänä vuonna, mitä toiveita ens vuodelle?

En oo vieläkään hyvä puhuu asioista suoraan mut palanen kerrallaan, ihmiset on erilaisia ja nii pitääki olla, kaikkien ei tarvi mahtuu tiettyyn muottiin, mä en nykyään kysy ihmisiltä miks se pukeutuu-, laittaa hiukset-, meikit- tai kynnet tietyllä tavalla.. jos tykkää nii hyvä, ei tarvis tulla mollaa/laittaa toista tietyn laiseks, jos on aikunen, saa päättää omista asioista.😊 

Multa tullaan varmasti kysyy vielä juttuja tän julkasun jälkeen, vastaan niihin jos saan suun auki ja ajatukset järjestykseen. Kirjotin tän osaks siks ku oon halunnu sanoo nää asiat monille mut en vaan oo saanu sanoja suusta ulos ja jos muillaki on ollu samoja-/saman tyylisiä asioita mielessä.😊 Ens vuonna uusia siistejä juttuja, teatteritreenejä, kesäteatteria, joku reissu, taiteilua.. pitäis oppia olla stressaamatta / stressata vähemmän.😊 

Tää oli nyt tämmönen postaus. Hyvää uutta vuotta kaikille! 👋😊💗

 

Neliapila

 

 Moi! Pitkästä aikaa!

Olin nuorena (n. 2011- 16) monesti trampalla makaamassa ja mun perheenjäsenet pomputti mua. Eräänä kauniina, aurinkoisena, lämpimänä kesäpäivänä olin mun siskonkaa meijän takapihalla, trampan vieressä juttelemassa tulevaisuudesta. Meillä oli pihalla muutamia apila-plänttejä ja puhe sit käänty jotenki että ''Neliapilat tuottaa onnea''. Aloin sit ettii ja löysin neliapilan meijän trampan alta. En saanu ite poimittua sitä nii me molemmat tehtiin toivomus. En kerro mitä me toivottiin mut näin jälkikäteen aateltuna se mun toive oli aika mahoton, ainaki osaksi. Jos neliapiloissa on taikaa, nii nyt ku miettii nii se taika meni mun siskolle. Mun siskon toive(et) on toteutunu ja aika lyhyellä aikavälillä neliapilan löytymisestä.😊 

Toinen neliapila

Oon ollu jo monta vuotta kiinnostunu näyttelemisestä.

Alkusyksystä etin netistä pääsisinkö johonki teatteriin näyttelee, laitoin s.postia n. kolmeen teatteriin ja hoksasin että Teatteri Neliapila etti näyttelijöitä. Joskus syyskuun puolivälissä/loppupuolella me käytiin uuen prokkiksen tiedotustilaisuudessa ja siitä alko joka tiistainen 3,5h treenit. Eka tutustuttiin- ja improttiin porukankaa muutama viikko erilaisiin aiheisiin ja sit saatiin roolit tulevaan näytelmään. Hauskaa on ollu ja hyvä yhteishenki!😀 Ollaan vietetty pikkujouluja, tanssittu koreografinkaa, suunniteltu asuja puvustajankaa, ohjaaja on heittäny meille hyviä- ja joskus hölmöjäkin asioita jotka soppii näytelmään, välillä ollaan myös ite ehotettu jotain ideoita puheeseen-, liikkeeseen- tai asuihin liittyen.😊 Me tullaan näyttää tää esitys sit kesällä.😊

Päivitän tähän liittyen asioita varmaan ens talven- tai kevään aikana, täälä blogissa tai YouTubessa Corlunds_art_Taiteellista_elämää -tilillä. Paina YouTubessa mun tilin kohalla ''Tilaa''-nappia, se on ilmasta ja vie mun tulevaisuuden tavotteita etteenpäin, lisäks et missaa mun tulevia siistejä videoita!😊 (Oon lähössä lähiaikoina myös reissuun!😀)  Pysyhän kuulosalla!😊

Kiva ku luit, palataan taas! 👋😊 

 

Väriteoriaa

 Moi, pitkästä aikaa!👋😊 

Mulla on ollu paljon tekemistä lähiaikoina, muutin uuteen asuntoon (tästä tulee postaus myöhemmin 😊), stressiä, painajaisia ja muuta nii ideat on ollu vähissä mistä tekisin blogipostauksia. 😕 Jos sulla tulee mieleen jokin aihe mistä haluisit kuulla mun mielipiteen tai kokemuksen nii laita mulle viestii somessa, on myös kiva kuulla mitkä asiat minussa tai mun elämässä kiinnostaa teitä! 😊 

Löysin tän mun muistilistalta 😊 ja tää sopii jatkoks Muodin Huipulle-juttuun. 😊

Muutama vuosi sitten järkkäsin hoitajankaa mun vaatekaappia ja se mun hoitaja sano mulle että ''Veera, mä oon menossa mun koirankaa koiranäyttelyyn, mulle sanottiin että ''Pitää olla kirkkaita värejä mut ei saa olla keltasta, voi kuitenki olla valkosta, sinistä ja violettia.. Keksitkö järkevää syytä että miks saa käyttää vaan nuita värejä?''. Mulla pyöri päässä oikeestaan vaan tumman sininen ja -violetti joten sanoin että ''Aika outoo jos pitää olla kirkkaita värejä mut ei saa olla keltasta ja mun mielestä sininen ja violetti ei kuulu kirkkaisiin kun niistä puhutaan monesti Surullisuuden väreinä, ainaki maalaamisessa''. Se mun hoitaja oli munkaa samaa mieltä ja sanokin että ''Siks mä aattelinki kysyy sulta ku oot Taiteilija 😊''. Vähän aikaa pohdittiin sitä ja yritettiin lyödä viisaat päät yhteen. Sit kysyin että ''Minkä värinen sun koira on?'' ja vastaus oli ''valkonen / beige''. Sit vähän ajan päästä sanoin että ''Hei nyt mä keksin! Kun sun koira on valkonen nii siihen heijastuu värit tosi hyvin. Esim. jos sulla ois keltanen paita nii se heijastuis koiran turkkiin ja sit se näyttäis että se sun koira on pyöriny jossain pissasessa lumihangessa tai jos sulla on pinkki- tai punanen paita nii se voi näyttää että sillä koiralla ois ihottumaa vaikka ei oiskaan. Sit jos sulla on sininen- tai violetti paita nii sun koiran turkki näyttää hyvin hoidetulta, valkoselta ja jos sillä koiralla ois vahingossa turkissa jotain keltasta nii sillon kannattas varsinki laittaa violetti paita nii se vastavärinä taittaa keltasta pois, sininen on oranssin vastaväri ja... 😊''. 

 

             Sain sit maalata niistä koirista taulut sille mun hoitajalle. 😊

Sama juttu hiusten värjäyksessä ja meikkaamisessa. Oon oppinu ku äiti on Parturi-kampaaja että jos vaalee tukka on liian keltanen nii siihen pitää laittaa hopeashamppoota jossa on violettia ja sinistä 😊 tai ku mulla on punanen naama nii oon laittanu niihin kohtiin vihreetä peiteainetta. 😊

Meillä oli joskus taidekoulussa semmonen vastaväri-testi että ope piti kädessä isoa kartonkia ja sitä piti tuijottaa n. 30 sekkaa, sit ope tiputti sen kartongin ja vähän aikaa me nähtiin se huone sen kartongin vastavärinä, sama tehtiin kaikille väreille. Se oli kiva testi. 😀

 

Kiva ku luit, palataan taas! 👋😊 

Muodin Huipulle ja tapaturma korkkareilla

Hei vaan tänne blogin puolellekkin! Tää on nyt tän vuoden eka postaus. Oon miettiny paljon että ''Pitäs tehä blogipostaus'' mut ei oo oikeen ollu inspistä tai oon ollu tosi väsyny tän alkuvuoden. Nyt oon pikkuhiljaa alkanu jaksaa paremmin, oon tehny YouTube-videoita, piirtäny/maalannu, suunnitellu uutta tanssikoreografiaa ja kohta muutan uuteen asuntoon. 😊 Kerron myöhemmin enemmän mun tilanteesta, todennäkösesti seuraavassa postauksessa mut se tulee kun oon saanu kuvattua tulevan tanssivideon ja tehtyä pari taulua. 😊

 

Kerroin ennen joulua festareista ja että halusin muotisuunnitelijaksi, tää on jatkoa sille. :

Vaikka musta ei tullukkaan (ainakaan vielä) Vaateartisaania nii muokkaan kuitenki mun vaatteita, esim. oon värjänny ite mun huppareita ja kertonu äitille miten haluun että mun vaatteita muokataan ja äiti on ommellu ne, tein myös muutama vuosi sitte mun pariin paitaan omat tekstit. 😊

 

Kirjotin jokin aika sitten jutun ulkonäköpaineista, tää sopii myös siihen.

Sanoin postauksen alussa että ''Kerron myöhemmin enemmän mun tilanteesta...'' mut yks asia on että mulla on-/on ollu ulkonäköpaineita. En oo oikeen ees halunnu kattoo ittee peilistä, joskus oon aatellu että ''en haluu lähtä kotoo mihinkään'' ku on tuntunu että ''mitkään vaatteet ei näytä hyvältä mun päällä''.😔

Vaatteilla voi muokata aika paljon ulkonäköä, telkkarissakin ne peittää raskausmahankin isoilla paidoilla tai kerrospukeutumisella. Mä oon tehny samoin, joskus laitan kireet korkeevyötäröiset housut jotka vetää mahaa sisään korsettityylillä, joskus kun turvottaa eikä housut oikeen ees mee kiinni nii laitan housujen päälle pitkän paidan tai hameen. Käytän myös paljon isoja neuleita, ne on kivan tuntosia, lämpimiä, helppo pukee, -ottaa pois ja on myös yhenlainen muotikikka näyttää laihemmalta kun on esim. iso neule. Mulla on pinkki-, neonkeltanen- ja beige iso neule joille mun veli anto nimityksen ''Taiteilijan neule'' kun Taitelijat pitää semmosia monesti ja yks mun neuleen hiha on ihan maalissa. 😃

 

Me (eli mä ja mun hoitajat) joskus kutsuttiin myös mun yhtä pitkähihasta ''Rotunaisen puuhka''ksi kun se oli viinin punanen ja siinä oli hapsuja, nimitys tuli siitä kun Talent-Suomi - ohjelmassa joku mies teki Drag Queen-esityksen ja laulo ''Mä olen rotu nainen, hiukan erilainen...'' ja mä aloin laulaa sitä kans ku mulla oli tää pitkähihanen päällä. 😀

Mua on häirinny ihan nuoresta asti myös että mulle kaikki kengät on ollu isoja. Oon aina ollu pienikokonen ja on tuntunu että mulle ei löydy sopivan kokosia kenkiä ja ne ois mun mielestä hienot. Korkkareissa, varsinkin avokkaissa on ollu tää ongelma, joko mun kantapää on oikeessa kohassa kenkää ja varpaisiin jää tyhjää tilaa tai toisinpäin. Nykyään se ei ärsytä nii paljoo ku moni on sanonu mulle että ''Ihana kun sä käytät korkkareita, moni pyörätuolilainen ei pysty 😊''.

Oon myös nähny kuvan ja videon Selena Gomez:ilta ja hoksasin että sillä on ollu joittenkin kenkienkaa sama tilanne. 😊

Siitä asti ku muistan, ihan nuoresta n. 12-vuotiaasta asti oon ihaillu/kuolannu tämmösiä korkkareita 😍 äitillä oli joskus tämmöset ja meinasin saaha ne mut ne oli liian isot, oon törmänny tämmösiin kenkiin joskus kenkäkaupassa ja käyny aina sovittaa mut en oo vieläkään löytäny sopivan kokosia. 😟 Voisko Tuhkimolle löytyy sopivan kokoset kengät?? Jos tiiät että näitä myyään jossain kokoa 35 tai näitten korkkareitten nimen nii kommentoi tai laita mulle viestii Somessa!😊 Tai sit mä vaan joskus ostan ne vaikka ne oiskin vähän isot ku oon haaveillu melkeen koko ikäni. 😊

Tuli mieleen että mun korkkarien käyttäminen alko siitä kun meillä oli pt-tanssin kevätnäytös 2017 ja mulla ei ollu kenkiä, sit äiti anto mun siskon korkkarit. (Kumpikaan meistä ei kysyny lupaa, eli käytännössä varastin korkkarit lainaan. 😀) Ne oli mustat ja kulahtaneet, niistä näky puu maalipinnan välistä nii aattelin että ei se mun sisko kuitenkaan käytä niitä. 😊 Nyt tulee tarinan paras osa: Aluks mulla ei siis ollu kenkiä tanssiaisiin, sit ne kengät oli ihan kulahtaneet, muokkasin ne ite, laitoin maalia, pääsin tanssiaisiin ja kun tulin kotiin nii en nähny niitä kenkiä enää ikinä.. olin siis oman elämäni Tuhkimo. 😀

En ollu sillon ikinä aikasemmin käyttäny korkkareita, enkä oikeen tienny miten niillä ollaan, olin vaan kuullu muoti- ja prinsessaohjelmista että niillä pitää kävellä sisään ja istua jalat yhessä tai -ristissä. Laitettiin ne korkkarit mulle jalkaan heti ku kenraaliharkat alko, jalat pysy hyvin ku olin tasasella lattialla mut kun menin ovesta johonkin toiseen huoneeseen nii kynnyksen kohalla mun nilkat linksahti. Kevätnäytös alko mut meijän esitys ei ollu heti nii kerkesin hoksata että mun pitää jännittää mun jalkoja, vetää polvia yhteen ja painaa jalkoja jalkalautaan. Esitys meni hyvin mut sit ku mulla alko jalat väsymään nii nilkka/nilkat alko liksahtamaan uudestaan. Illalla mun nilkat- varsinkin oikee nilkka oli tosi kipee. Aattelin että ''No oon mä kuullu että jalat tulee korkkareista kipeiks'' ja meinasin pyytää mun hoitajaa hieroo mun nilkkoja mut en kehannu kun se oli nuori mies. 😀

Seuraavana päivänä mun fyssari tuli mun kotiin. Sanoin sille heti että ''Mun oikee nilkka on tosi kipee, se on varmasti nyrjähtäny ku käytin eilen ekaa kertaa korkkareita''. Se mun fyssari sit hiero sitä jalkaa, aluks siihen ei melkeen pystyny ees koskee mut sit se autto ja se mun fyssari sano että mun toinen fyssari voi ens kerralla laittaa siihen kinesioteipin. Se sit laitettiin mulle ja oli siinä kaks viikkoo 😀 sen jälkeen kaikki oli hyvin. 

Mulla tulee kyllä nykyäänkin nilkka kipeeks jos se on vähänkin aikaa vinossa 😕 mut opin kuitenki sillon miten niitä käytetään. 😊 

Muistan myös ku olin mun veljen rippijuhlissa, lähössä sieltä pois ja sanoin mun hoitajalle että ''Otetaan nää kengät pois jo ennen ku mennään taksiin, ku mun nilkat linksahtaa aina ku tulee töyssyjä''. Meille tuli semmonen pieni taksi jossa oli penkit mun edessä (sanon niitä aina peräkontti-malleiksi), sit kun olin kotiovella, olin pakittamassa mut taksista laitettavat tuolin liinat/remmit/turvavyöt ei päästänykkään mua pakittaa vaan veti mun painavan tuolin kiinni niihin mun edessä oleviin penkkeihin ja mun pottuvarvas jäi mun jalkalaudan ja penkkien väliin. 😩 En oikeen pystyny liikkuu, en saanu sanaa suustani kun kävi niin kipeetä 😩 mun hoitaja oli menny jo ulos autosta, sit se taksikuski hoksas että piti painaa nappia että ne remmit antaa periks. Mun piti sit vaan kasata itteni ja aattelin vaan että ''Nyt vaan peruutat! (Muuten se varvas on paljon kauemmin siellä litistyksissä!)''.

Kerroin mun hoitajille ja yks mun hoitajista jolla oli myös fyssarin koulutus tutki sitä ja todettiin että ''Siinä on todennäkösesti hiusmurtuma''. Se mun varvas oli 2-3 viikkoo musta ja sit ei enää mitään. 😊

Kiitos kun luit ja palataan seuraavassa postauksessa! 👏😊