Moi! VAROITUS!: Tästä jutusta tuli pitkä ku nälkävuosi😀 mut lue vaikka pätkissä!😊
Oon yrittäny kirjottaa monta postausta eri aiheista mut ne on jääny kesken, oon vaan aatellu että ''Mitä mä selitän, miks ketään kiinnostais tää mun juttu?'' Tai sit oon vaan ollu väsyny enkä oo jaksanu jatkaa kirjottamista tai se ei oo inspiroinu mua.
Katoin tän blogin arkistoista; oon yrittäny kirjottaa tämmösistä aiheista ekan kerran 10.10.2024, sit 4.4.2025 ja nyt.
Nuorempana (tyyliin 10-20-vuotiaana) en tajunnu mitä tarkottaa jos kirjottaa kirjeen itelle, en vaan tajunnu miten pystyn kirjottaa itelle ku tiiän kaikki ne asiat mitä mulle on tapahtunu. N. 6-vuotiaana en tykänny mun nimestä vaan halusin olla Eerika, kun se oli Barbie-leffassa. Välillä nyt viimesen 5-vuoden aikana oon nauranu itelle jostain asiasta ja se on kuulostanu niinku Veera ja Eerika keskustelis. (Esim. Kävin muutaman vuoden tanssissa Maikkulan koulussa ja soitin aina taksin hakee mua. Joka kerta sanoin taksikeskukseen että ''Meen Maikkulan koululle'' tai ''Maikkulan ala-asteelle''. Sit yks kerta ku meillä oli tanssiesitys samassa paikassa, menin käytävälle ottaa kuvia ja hoksasin ku luokan ovi oli auki, aattelin sillon ekaa kertaa mielessä ''Niiii tää on koooulu''. Sanoin sit mun hoitajalle että ''Hyvä minä😀 kuulostaa ihan niinku Veera ja Eerika keskustelis ku nyt vasta hoksasin että tää on koulu😀''). Sit 2016 aloin kirjottaa päiväkirjaa ku en osannu kertoo järkevästi miltä musta tuntuu, opin ilmaisee asioita kirjottamalla itelle, sit näytin jonki tekstin jollekki, sit puhuin sen ja sit 2019 aloin kirjottaa tätä blogia. Multa on joskus kysytty että ''Miks et kirjota negatiivisistä asioista?''. Oon sanonu että ''En haluu valittaa asioista, en haluu mollata muita ja haluisin keskittyy vaan kivoihn juttuihin''. Mun iskä-, sen naisystävä ja joku hoitaja on muutaman kerran kysyny että ''Veera ossaatko sä olla- / ootko sä ikinä vihanen tai surullinen?''. Vastaus: Oon (nyt 1,5v. aikana ollu monestikki) mut oon oikeesti vaan niin hyvä näyttelee että musta ei huomaa. Pienempänä esitin mun sisaruksille että en kutia ja sit myöhemmin hiljenin että en kerro jos mua ärsyttää, kun läheskään kaikki ei ollu munkaa samaa mieltä, saatto vähätellä mua, mulla saatto tulla semmonen fiilis että mä oon ainoo joka aattelee/tuntee väärin, eikä asia ratkennu vaikka kerroin.
Pari vuotta sitte mulla tuli vanhoja asioita mieleen mitkä ilmeni paniikkihäiriöinä jotka osasin/osaan peittää. Mulla oli muutama tapaaminen psykiatrisen sairaanhoitajan kans, mä olisin halunnu jatkaa mut mulle sanottiin että mä en tarvi niitä tapaamisia enää, oon sen verran hyvässä kunnossa. Toisaalta mua ärsyttää että kaikenmaailman julkkikset käy monta vuotta putkeen psykologilla ✌️vaan✌️ uran takia ja joillekki sanotaan että ''Et sä tarvi tätä enää'' vaikka joku ite kokis että tarvii, toisaalta ihan sama ja hyvä niille ketkä käy puhumassa. 😊
Paniikkihäiriöitten- ja joittenki ihmisten sanojen takia mun itsetunto on laskenu viime- ja tämän vuoden aikana. Mulle on sanottu (kaikella rakkaudella) että mun pitäis laihuttaa, oon laihuttanu XL-koosta M-kokoon, välillä musta on tuntunu että en voi syyä herkkuja, josta mulle ois varmasti tullu anoreksia mut sit joku, esim. mun veli on tullu käymään, kysyny ''Tilataanko ruokaa?'', johon oon vastannu jotain ''Mä oon just syöny'' tai ''Joo mut mä syön sit vaan jonku salaatin'' blaa blaa blaa ja esim. se mun veli on sanonu että ''Kyllä sä nyt voit jotkut nugetit tai jätskin ottaa''.😊 Sit joskus mulla on haluttanu suklaata, oon sit syöny kaks palaa tai tosi tosi harvon puoli suklaalevyä nii niistä on tullu morkkis. Oon sanonu itelle ja mulle on sanottu että ''Veera sä oot vahva eikä muitten mielipide vaikuta suhun!(😊)''.
On tuntunu että en voi kattoo ittee peilistä, välillä herkkujen/ulkonäön takia, välillä että en oo hoitanu asioita. Mulla on ollu rahavaikeuksia jotka ei alunperin ollu mun vika, sit jotkut asiat vaan unohtu ja pääsi kasvaa, välillä en oo jaksanu kirjottaa s.postia tai soittaa tuolia huoltoon stressin ja huonomuistisuuden takia.
Mulle on sanottu että en pysty tekee asioita yhtä hyvin ku esim. 8v. sitte. En esim. pystyis liikuttaa kättä yhtä hyvin. Oon sanonu että ''Pystyn'' ja että ''En oo tehny käsitreeniä kuntosalilaitteella tai pilkkonu ruoka-aineksia ku oon maalannu tauluja monena päivänä peräkkäin monta tuntii putkeen'', nyt joulukuussaki maalasin viikon aikana 2-7h putkeen, joka päivä. Kyllä siinä tulee käsitreeniä! Oon sanonu itelle ja muille että ''Ne jotka on sanonu niin nii ei oo nähny kuinka paljon- ja kuinka laajasti liikutan kättä ku maalaan''.
Mulla on aina ollu hyvä huumorintaju, nyt parin vuoden aikana ku joku on vähän piikitelly mua nii oon tienny että se on vitsi mut se on tuntunu puukolta selässä, oon vaan hymyilly ja hillinny itteni että en ärsyynny ja räjähä.
Sanoin että ''hiljenin että en kerro jos mua ärsyttää, kun läheskään kaikki ei ollu munkaa samaa mieltä, saatto vähätellä mua...'' mut on ollu myös tilanteita kun en oo halunnu kertoo asioista jollekki kun se tyyppi ei oikeesti voi asialle mittää.
Sit musta on tuntunu että kun en puhu huonoista asioista ja ne pyörii mielessä, sit en puhu hyvistä asioista nii kohta en puhu yhtään mitään.
Tän vuoden alussa näin unta että:
Mulle pidettiin juhlat kun olin niin elämään kyllästyny, en ollu puhunu mitään kellekkään- enkä näyttäny minkäänlaisia tunteita pitkään aikaan ja että nään kuinka paljon mulla on ihmisiä ympärillä jotka tukee mua. Istuin vaan ja tuijotin alaviistoon (vilkasin kuitenki ketä juhliin oli tullu). Juhlissa näytettiin mun tekemiä tanssi- ja maalausvideoita. Mulle sanottiin jotain ja mua halattiin, istuin vaan liikkumattomana. Sit yks tyyppi halas mua, mentiin eri huoneeseen, sano mulle jotain ja mulla tuli pieni kyynel. Se tyyppi sano että "Hyvä Veera, ei itkeminen haittaa, saa itkee" ja sano sit jotain muuta ja aloin hymyilee ihan pienesti. Uni loppu siihen.
Taide on ollu mulle tosi pitkään paras asia mun elämässä.😍
Aina ku kaikki muut ärsyttävät ja harmittavat asiat on pyöriny mielessä, piirtäminen / maalaaminen on ollu ainoo asia joka saa mut paremmalle mielelle, mun itsetunnon nousee, aattelee että ''Maailmassa on yks asia mitä mä pystyn- ja osaan tehä'', oon saanu siitä myös paljon kehuja.😊 Taulujen maalaamisessa on paljon erilaisia aiheita mitä en oo vielä tehny; lohikäärme, auto, laiva, 3D-kuvat... mut mä kyllä tiiän että osaan tehä mitä vaan, varsinki jos joku pyytää mua tekee esim. tilaustyönä.😊 Tykkään tehä tarkkoja ja yksityiskohtasia maalauksia. Mutta sitte! Myös taiteessa on varjopuoli. Joskus on tilanteita ku tuntuu että en osaa tätäkään. Joskus on käyny sillee että oon tehny tilaustyötä josta oon tahallaan jättäny yksityiskohat pois ja sit joku muu ku työn tilaaja on tullu sanoo että ''Ois parempi että teet ne yksityiskohat'', sit oon alkanu epäilee itteeni😔 vaikka toisaalta oon tienny että ''Mulla on sen verran kokemusta ja näkemystä nii tiiän kyllä mikä näyttää hyvältä''.😊
Tykkään tehä tilaustöitä ja mun haaveena onkin et saisin tulevaisuudessa lisää kysyntää😍 mut joskus harvoin on ollu tilanteita ku oon joutunu siirtää tilaustyön antamista esim. flunssan takia tai oon tehny jonku jutun 3-4 kertaa uusiks ku oon halunnu tehä sen täydellisesti. Tämmöset asiat on stressannu ja syöny mua.
Sit on vielä tanssi 😊
Harrastin pyörätuolitanssia ryhmässä n. 10-vuotta, niille ketkä ei tiiä nii me tanssittiin samoja lattareita ja vakioita ku Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmassa.😊 7 - 8-vuoden jälkeen mun innostus alko lopahtaa. Aluksi tuntu että musta on tylsää tehä samoja liikkeitä tietyissä tansseissa ja jotkut tanssit oli semmosia mitä en osaa, tarvin haastetta mut en pysty kuitenkaan ilmentää tiettyjä tansseja hyvän näköseks pyörätuolilla. Musta tuntu että ois helpompi jatkaa jos mullaki ois pari (, yhteen väliin kaikki mun ryhmässä oli pareja henkilökohtasessa elämässä tai samanlaisissa pyörätuoleissa, yhtä hyvin liikkujat laitettiin tanssipareiksi). Mulle ei ollu paria ku mulla ei ollu poikaystävää tai kaveria joka ois kiinnostunu tanssista ja pari muuta paritonta meijän ryhmässä oli eri tasolla ku ne oli tanssinu vähemmän aikaa. Motivaatiota nosti ku mä sain tehä meijän pt-tanssiporukalle koreografian, The Greatest Showman-leffaan liittyen.😊
Olisin halunnu käydä myös tanssikisoissa mut en oikeen voi reissata Oulun ulkopuolella ja jos Oulussa järkättiin kisat nii ilmeisesti ei ollu tarpeeks osaavia tuomareita arvioimaan pt-tanssia, sit meijät alettiin kutsuu kisoihin mut vaan lämppäreiks tai väliaikaesiintyjiks ja mun mielestä se ei oo reiluu pyörätuolilaisia kohtaan. Sit mä aloin kiinnostuu enemmän ja enemmän tekee omia koreografioita, joissa voin kertoo enemmän eri aiheista ja maalata samanaiheisia tauluja esitykseen, toisin ku pt-tanssiryhmässä. 😊
Mä jäin sit tauolle tän vuoden alussa.😊 Oon välillä miettiny että menisin takas nii näkis kavereita, mut en oo kuitenkaan jaksanu ku oon stressannu monista asioista😕 ja oon (varsinki) nykyään nii kunnianhimoinen/perfektionisti itteä kohtaan. Oon tehny muutaman tanssiesityksen mun fyssareittenkaa, joka on ollu kivaa, oon kehittyny koreografioitten tekemisissä ja muitten ohjaamisessa😊 mut sit oon taas stressannu ja miettiny että ''Mä lopetan näitten koreografioitten tekemisen'' ku on mietityttäny että ''Niitten mun koreografioitten suunnittelut ei oikeesti kuuluis mun fysioterapiaan'', vaikka ei se ees syö siltä oikeelta syyltä aikaa miks mä käyn fysioterapiassa, ku ollaan nyt n. 3-vuoden aikana tehty 1-2 koreografiaa vuoden aikana jos mun käynnin aikana on jääny aikaa.
Oon välillä katellu joitaki muita tanssin harrastusryhmiä mut välillä se on kaatunu siihen ku en oo kehannu hakee uusiin ryhmiin ku oon miettiny että ''Mitä mä tekisin ryhmässä ainoana pyörätuolilaisena?'', ''Osaiskohan muut opettaa?'', ''Voiko mun tuoli soveltua samoihin liikkeisiin kävelevien kans?'', ''Toisaalta mä osaan kyllä itekki soveltaa kävelevien liikkeitä pyörätuolille sopivaks 😊'', ''Alkaiskohan muut ryhmän tyypit ihmettelee miks oon siinä ryhmässä ku oon pyörätuolissa ja kuitenki joudun soveltaa joitain liikkeitä?''. Tää tilanne jää nyt auki ja se ehkä selkenee nyt tulevana vuonna.
Mitä oon oppinu tänä vuonna, mitä toiveita ens vuodelle?
En oo vieläkään hyvä puhuu asioista suoraan mut palanen kerrallaan, ihmiset on erilaisia ja nii pitääki olla, kaikkien ei tarvi mahtuu tiettyyn muottiin, mä en nykyään kysy ihmisiltä miks se pukeutuu-, laittaa hiukset-, meikit- tai kynnet tietyllä tavalla.. jos tykkää nii hyvä, ei tarvis tulla mollaa/laittaa toista tietyn laiseks, jos on aikunen, saa päättää omista asioista.😊
Multa tullaan varmasti kysyy vielä juttuja tän julkasun jälkeen, vastaan niihin jos saan suun auki ja ajatukset järjestykseen. Kirjotin tän osaks siks ku oon halunnu sanoo nää asiat monille mut en vaan oo saanu sanoja suusta ulos ja jos muillaki on ollu samoja-/saman tyylisiä asioita mielessä.😊 Ens vuonna uusia siistejä juttuja, teatteritreenejä, kesäteatteria, joku reissu, taiteilua.. pitäis oppia olla stressaamatta / stressata vähemmän.😊
Tää oli nyt tämmönen postaus. Hyvää uutta vuotta kaikille! 👋😊💗
