torstai 25. toukokuuta 2023

Pyörätuolilainen näyttelijänä

   

Mulla on hirveesti ajatuksia, pää kuhisee ideoista miten tän 

                          postauksen vois alottaa. 😊

 

 No pitää varmaan alottaa alusta nii on selkeintä.

Oon ollu kiinnostunu näyttelemisestä jo nuoresta asti. Peruskoulussa, varsinkin joulunäytöksissä halusin olla lavalla, enkä siinä vieressä. Olin 6-8 luokilla ihastunu yhteen mun luokkalaiseen poikaan, kerroin siitä joskus hänelle mut häntä ei kiinnostanu seurustelu. Joku varmaan miettii että ''Miten tuo liittyy aiheeseen, näyttelyyn?''. No ✌️näyttelin✌️   

koulun joulukirkossa Mariaa ja se mun ihastus oli Joosef, me näyteltiin Jeesuksen syntymä. Tää meidän näyttely oli sitä että istuttiin hiljaa vierekkäin, mulla oli vauvanukke sylissä, seimi (jossa oli pehmusteena olkia) oli meidän edessä ja pappi kerto tarinaa. Musta oli hauskaa olla tavallaan pääroolissa. 😀 Toinen joulunäytös oli semmonen mihin olin ite tehny käsikirjotuksen (sen pohjalta mitä oltiin yhessä kavereitten ja opettajienkaa suunniteltu) ja kirjotin siihen roolin itelleni. 😀 Idea tuli Jope Ruonansuu - Kuusivarkaisiin-biisistä. Näytöksen hauskin kohtaus oli se että yleisö luuli että me mentiin kuusivarkaisiin hakemaan puuta ulkoa koristeltavaksi mut ku me palattiin lavalle, meillä oli mukana pahvista leikattu valko- punaraitainen numero 6. 😀

9-luokalla olin yhessä Tervareitti-hankkeessa mukana. Siinä oli n. 7 9-luokkalaista. Ryhmä kokoontu 4 kertaa lukuvuoden aikana ja mietittiin ''Mitä yläasteen jälkeen?''. Yks lauantai meille tulo Kulttuuritalo Valve:elta mies ja nainen kertoo miten tehään elokuva. Ne oli ollu monessa leffan kuvauksissa mukana (esim. Miss Farkku Suomi). Me jakauduttiin kahteen ryhmään, toiset teki animaation ja mä + pari mun kaveria näyteltiin lyhytelokuva Prinsessa Vankila. 😊 Koulun hissi oli vankila, me karattiin vankilasta, ryöstettiin pankki ja karattiin muka ulkomaille. 😀  Se kesti n. 4min. Toinen lyhytelokuva tehtiin ATK-tunneilla. Sen nimi oli Teinimummot. Me näyteltiin mummoja jotka joi energiajuomaa ja meni ihan sekasi. 😀  

Se kesti n. 6min.

 

Sit tähän vuoteen

Mä oon jo monesti jo puhunu Limingan Taidekoulusta ja puhun varmasti jatkossakin. 😊   

                                

                                 NOITIEN KIRJA 

 

 

 3 viikkoo sitte meidän koulussa alko Työpaja-jakso. Vaihtoehtoina oli erilaisia ryhmiä, en ees muista muita vaihtoehtoja ku maalaus ja näytteleminen. Tiesin heti että haluun Teatteri-ryhmään. 😍 

Ryhmiin ilmoittautumis lapuissa luki jotain että ''Tehään Maikki Harjanteen Noitien kirja-satukirjaan perustuva näytelmä, osallistujia max. 15 hkl...''. Mulla ei ollu mitään hajua siitä sadusta eikä hirveesti näyttelemisestäkään. Aattelin vaan että ''Mä nyt laitan nimen tähän ku haluaisin näytellä 😍 kyllä ne potkasee mut pois ryhmästä jos näyttää siltä että en voi osallistua''. 😀 Meillä kävi vierailevia opettajia kertomassa kehon huollosta, hengittämisestä ja artikuloinnista / eri tunnetilojen välittämisestä. Kehon huolto- ja hengittämistekniikka tunneilla aattelin että ''Nonii, tää oli tässä, kohta vieraileva ope sanoo että ''Veera pitäisköhän sun vaihtaa ryhmää? Nää tunnit voi olla sulle liian haastavia'' pyörätuolin ja hengityskoneen takia''. Mä  olin kuitenki sanonu opelle että ''Joskus voi näyttää siltä että mä en tee mittää ku mun liike voi olla nii pientä tai en pysty tekemään syvään hengityksiä samalla tavalla ku te, hengityskoneen takia; mut mä voin kattoo ja oppii jotain vaikka en pystyiskään tekee asioita samalla tavalla ku te''. 😊

Tessa-ope oli tehny käsiksen, ohjas näytelmän ja päätti roolit. Me saatiin kuitenki kertoo mikä rooli meitä kiinnostaa. Mä sanoin että ''Mua kiinnostais Atan rooli 😊'' mut jos olisin lukenu Atan repliikit kotona ennen castingiä, olisin kiertäny roolin kaukaa ku olisin aatellu ''En mä kehtaa'' ku Atta on niin paljon äänessä ja varsinkin kun kuulin että Atta laulaa ja räppää. 🙈

Myöhemmin ku kuulin että Atta-noita puhuu paljon, laulaa ja räppää, Tessa oli jo sanonu napakasti mut lempeästi että ''Mä vaadin teiltä sitoutumista ku tää ryhmä on jo valmiiks pieni 😊''. Nii en mä enää siinä vaiheessa voinu- enkä ees halunnu lähtä. 😊 Mua jännitti ihan saak'listi viimesenä lauantaina ku tiesin että sunnuntaina on tanssiesitys, jossa mulla on 2 esitystä, Varjo ja mun ryhmäläistenkaa pyörätuolitanssiesitys, en osannu ryhmäkoreografiaa, en osannu vuorosanoja ja maanantaina alkaa teatteriesitykset. Mulla tuli pieniä paniikkihäiriöitä ja mulla oli varmasti kuumetta samaan aikaan ku paniikkihäiriöt oli päällä. Ryhmätanssiesitys meni ihan ok, mut mun oma rima on aika korkeella. 😊 Varjo-tanssiesitys meni niinku pitikin mut mä olin ite tehny sen koreografian mun fyssarinkaa. 😊 Varjo-koreografiakin liittyy paniikkihäiriöihin ja suruun. Sain paljon ihania palautteita koreografiasta ja ihmiset sano että se esitys ''kosketti'' ja ''tuli tippa linssiin''. 😍

 

 

''Nyt piti puhua Sudenpää-vuoresta!'' Sanoi mun noitaystävä Noitien kirja - näytelmässä ku oltiin ajautumassa väärään puheaiheeseen. Se sopii hyvin tähän kohtaan postausta. 😀

Meillä oli 2 näytöstä per. päivä maanantaista keskiviikkoon. Aamun esityksiin tuli n. 3-luokkalaisia ja iltapäivän esityksiin tuttuja/perheenjäseniä tai meidän koulun oppilaita ja henkilökuntaa. Maanantain eka esitys meni ihan hyvin vaikka unohin pari kertaa repliikin. Esitysten välillä hain mun äitin ja mummun kattoo esitystä. 😊 Esityksen jälkeen juteltiin yleisönkaa esityksestä. Perheen äiti kysy meiltä näyttelijöiltä että ''Jännittikö teitä? Oliko vaikeeta oppii vourosanat? 😊''. Mä sanoin että ''Mua jännitti viikonloppuna ihan hirveesti ja mietin että ''Ku en mä oo näyttelijä (mut haluaisin olla)''. Tähän väliin perheen isä sano että ''Ja nyt sä oot 😊''. ja jatkoin että ''Ja aattelin että ''Enkä mä osaa laulaa'' ja jännitti ku en osannu vuorosanoja, mut sit heräsin tänää aamulla ja muistin melkeen kaikki vuorosanat''. 😊 

Koulun henkilökunnasta ihmetteli kans ku olin oppinu pitkät repliikit niin nopeesti ja sano että ''Kyllä susta saa olla ylpee 😊''. Äiti oli vähän epäluuloinen ku kerroin että ''Mä meen teatterilinjalle'' mut nyt äiti ja mummu sano että ''Saa kyllä olla ylpee Veerasta 😊''. Äiti laitto myös videon meille WhatsApp-ryhmään esityksen jälkeen ja sano 

''Kyllä siitä varmaan näyttelijä tulee 😊''.

 

 Eilen oli viimenen näytelmäpäivä.

Aamunäytökseen tuli taas alakoululaisia ja osa oli pyörätuolissa. 

Mulla jäi mieleen että Tessa sano ''Musta on hyvä että Veera on tässä näyttelemässä nii nämäkin näkee että voi näytellä vaikka onkin pyörätuolissa 😊''.

 

Haluun kyllä jatkossakin näytellä. 😍 Mulle saa laittaa viestii jos joku haluu mut esiintyy johonkin.😊 Saa jakaa! 😊