Olin viimeks hautajaisissa 2008 kun ukki kuoli, olin sillon 8v.
Mun molemmat ukit on kuollu. Toisen ukin ja isomummun hautajaisiin en päässy ku siihen aikaan aateltiin että ''On liian monimutkasta lähtä reissuun Oulun ulkopuolelle ku hengityskone ja hoitajakin pitää olla mukana''. Olin n. 3-5, aina kun kävin jossain kodin ulkopuolella, hengityskone- tai sen putket hajos. Voin kertoo näistä lisää joskus. Nyt 2013 - vuodesta oon käyny junalla 5 kertaa Helsingissä, kerran Kemissä ja nyt suunnittelen lentokoneella menemistä ulkomaille. 😊
Mun kaveri Jenna kuoli muutama viikko sitten. 😪
Me oltiin koulukavereita, meillä oli 3v. ikäeroa. Aluksi me vaan moikattiin ohimennen, sit mun- ja Jennan fyssarit järkkäs meille yhteisterapiat. Jennalle oli tulossa kans hengityskone, joten meijän fyssareitten ideana oli tutustuttaa mut ja Jennan niin mä voisin antaa neuvoja ja vertaistukea.
Mä lähin 9-luokalta, Jenna meni yläasteelle ja sai hengityskoneen.
Neuvoin Jennaa muutamissa asioissa, välillä juteltiin monta kertaa viikossa, välillä kerran kuukaudessa, pidettiin Halloween-bileet, käytiin Ideaparkissa ja Qstockissa. 😊 Nähtiin viimesen kerran n. 2019, eipä sitä ois arvannu että se tulee olemaan viimenen, puhuttiin ku oltiin lähössä että ''Otetaan uusiks 😊''. Mulla on ollu näinä viimesen 4-vuoden aikana välillä vaikeuksia, enkä oo aina jaksanu vastata kavereitten viesteihin. Kerroin yhelle mun hoitajalle että ''Jenna kuoli, oon miettiny että ''Voi vitsi ku ois pitäny vastata enemmän'' mut toisaalta se ei johtunu Jennasta vaan niihin aikoihin en jaksanu vastata oikeestaan kellekkään 😔''. Mun hoitaja sano että ''Oot varmasti ollu Jennalle tärkee mut älä syytä ittees, aina ei vaan jaksa vastata kellekkään, kyllä sen ymmärtää 😊''.
Pari päivää sitten kävin hautajaisissa. Mentiin junalla Kemiin, matka kesti vaan vähän yli tunnin. Tuli mieleen ku Jenna kutsu mut sen rippijuhliin, olisin halunnu mennä mut en päässy; hoitajien vuoronvaihto ois pitäny suunnitella ja taksit ois maksanu paljon. Eihän mulla sillon käyny mielessä että junalla pääsis.
Ku päästiin Kemin juna-asemalle, olin soittanu samasta firmasta taksin joka kuskas myös Jennaa. Kuski kysy että mistä me ollaan tultu ja vastattiin että ''Oulusta''. Sit se kysy että ''Miks tulitte Kemiin? 😊'' nii mä sanoin että ''Tulin mun kaverin hautajaisiin 😟''. Sit ku oltiin perillä kappelissa Jennan läheiset oli paikalla. Jennan entinen hoitaja tunnisti taksikuskin ja kerto että ''Jenna on kuollu 😔''. Taksikuski oli tosi symppis 😍 huomasin että hän liikuttui kuullessaan uutisen. Kuulin vähän myöhemmin samalta hoitajalta että ''Tää taksikuski oli Jennan lemppari 😊''. En yhtään ihmettele, tää oli tosi kiva (ja komee). 😊
Mietin taksissa ennen ku oltiin perillä että ''Oonko mä tunteeton vai miks mä en oo itkeny? 🤔''. (Oon joutunu kovettaa itteni 2019 sairaalareissulla.
Mun poikaystävä otti ja lähti, mulle tuli keuhkokuume, meinasin kuolla, tehtiin mahaleikkaus ja kun toivuin sairaalassa teho-osastolla en jaksanu itkeä kun olin niin huonossa kunnossa. Puhuminenkin tuntu hengästyttävältä ja aattelin että ''En haluu alkaa itkee koska sit on vaikeeta hengittää''). Voin kuitenkin todeta että ''En oo tunteeton'', ku näin taksikuskin liikuttuvan ja kappelissa Jennan läheisten itkevän; tuli mullakin itku. Se kolahti tajuntaan että Jenna ei tuu takas. 😥
Sit mentiin muistojuhlaan. Oli kiva kuunnella Jennan isovanhemmilta Jennan elämästä, pappi myös jutteli meidänkaa. 😊 Kuunneltiin Jennan lemppari biisejä ja kaiken nyyhkybiisien lisäks lopuks soi Cha Cha Chaa. 😀
Mä oon muuten semmonen että Mä En Ikinä missään muualla käytä koko mustia vaatteita paitsi hautajaisissa. Nyt olisin laittanu kokonaan mustat vaatteet mut mun 2 mustaa paitaa oli menny rikki, olkaimet oli hajonnu. Joten laitoin mustat ballerina-kengät, mustat sukkikset, mustan hameen, valkosen topin ja mustan boleron.
Erikoista tässä reissussa oli että junissa ei ollu invaluiskia.
Yritin varata junalippuja jo kk sitten mut aikatauluja ei näkyny. No viikko sitten olin ostamassa lippuja. Laitoin VR-chattiin viestii että ''En löydä invapaikkoja, tää näyttää vaan makuuhyttiä''. Sieltä vastattiin että ''Voit varata 2 istumapaikkaa ja istua ite pyörätuolissa''. Sit reissun edeltävänä päivänä laitoin VR-chattiin viestii että ''Tuli mieleen että pääsenkö niihin juniin pyöratuolilla? Onko niissä junissa invaluiska?'' ja kerroin missä junissa meillä on paikat. VR:ällä vastattiin että ''Pääsee pyörätuolilla''.
No sit aamulla oltiin menossa junaan nii konduktööritkin oli ihmeissään että ''Tästä junasta on vähennetty invaluiskia! 😲''. Saatiin kuitenkin joku metalliluiska nii päästiin junaan. Oltais jouduttu olla koko matka käytävällä mut joku oli perunu nii mentiin makuuhyttiin. Mietin mun hoitajankaa että ''Onpa outoo ku nykypäivinä poistetaan invaramppeja, niitähän pitäis ennemmin lisätä''. Sit ku oltiin lähössä Kemistä, juteltiin konduktöörinkaa, kerroin mitä olin jutellu VR-chatissa. Konduktööri sano että
''Valitettavasti tässä junassa ei oo ollenkaan pyörätuolipaikkoja, joten ei oo myöskään luiskia''. Vaihtoehtona oli jäähä 2 tunniks oottelee toista junaa josta ei ollu varmaa onko siinäkään luiskaa, siinä tapauksessa oltas jouduttu jäämään yöks Kemiin mut konduktööri onneks anto meille taksikortin jolla VR makso meille taksikyydin Ouluun. 🙏😊
Itse reissu oli kiva vaikka ikävällä asialla oltiin liikenteessä.
Yhteensä 3 mun kaveria on kuollu nyt 6-vuoden aikana, 2 viimesen
7kk aikana. 😔 Olin otettu ku Jennan äiti henkilökohtasesti kutsu mut. 🙏😍💗
