Hyvää uutta vuotta tänne blogin puolellekki! 😊
Kerroin viime postauksessa mun paniikkihäiriöistä ja että Taide on mun voimavara ja purku-/selviytymiskeino. Lue se eka jos et oo vielä lukenu!😊
Sanotaan myös että ''Taiteen ja hulluuden välillä on vaan pieni-, häilyväinen-, veteen piirretty viiva''. Tästä mulla on muutama omakohtanen kokemus:
Maalaaminen on monesti mulle semmonen Järki-asia, monesti ku mulla tulee inspis nii tuntuu että päässä räjähtää joku (Supernova) tähti tai järki lähtee jos en saa tehä sitä. Oon pari kertaa heränny yöllä kesken unien (en oo ees nähny mitään unta) ja nähny vaan mielessä, niinku valokuvan, minkälainen mun seuraava taulu tulee olemaan (se ei oo kuitenkaan ikinä ollu valokuva kun yhistelen monesti monta ideaa yhteen tauluun), aatellu mielessä että ''Joo, tän mä alotan huomenna'' ja sit nukahtanu heti uudestaan, tai joskus.. (köhöm.. monestikki) oon valvonu tosi myöhään-, tai nukkunu tosi vähän vaan sen takii että saan taulun valmiiks. Se on vaan joku Taiteilijoitten kirous jota moni ei ymmärrä. Yks aamu ku menin Limingan taidekouluun nii maalausluokassa vanhempi nainen sano että ''Mä aloin n. klo 22-23 aikaan nukkuu, heräsin kesken unien ku mulla tuli tää tauluidea mieleen ja nousin maalaa klo 03:00 enkä oo nukkunu sen jälkeen.😊'', kello oli n. 10 aamulla kun se selitti sitä.😀 Mullaki kävi yhesti sillee että olin tehny mun ennätyksen 3 tauluu 1,5 viikon aikana ja sit oli (mun mielestä) pakko tehä muutama yksityiskohta valmiiks ja taulut piti olla huomiseks valmiita koulun taidenäyttelyyn, olin sit niin innoissani että sain ne valmiiks nii en nukkunu yöllä yhtään ja menin kuitenki kouluun.😊 Olin sillon 18v. ja ihmettelin miten jaksoin nukkumatta, jälkikäteen oon muistellu että kyllä mua vähän väsytti ja että ''Nuorena jaksaa'', mut tarkemmin aateltuna jaksaisin vieläki, enkä mä vielä oo nii vanha ku oon vaan 25v.😊
Tuosta sanonnasta ''Taiteen ja hulluuden välillä on vaan pieni-, häilyväinen-, veteen piirretty viiva'' tuli mieleen vielä pari juttua:
Tein yhesti Aladdin-taulua enkä malttanu lopettaa sitä vaikka mulla oli 39°C kuumetta. Olin piirtäny jo n. 2h ihan täysin ajatukset uppoutuneena siihen tauluun, en kuullu enkä nähny mitään muuta, haaveilin kyllä siitä miltä se tulee näyttää valmiina.😍 Sit säpsähin siitä mun taiteilukuplasta ku näin sivusilmällä että se Aladdinin näyttelijä on mun vieressä, nojaa pöytään ja kattoo sitä mun tekemää taulua! Säikähin, nostin katseen ylös eikä se ollu siinä, aattelin vaan että ''Näin harhoja, osaks hyvän mielikuvituksen- ja osaks korkeen kuumeen takia''.
Musta on ollu tosi kivaa alottaa tekee taas fantasia-aiheisia tauluja.😍 Oon nyt parin vuoden aikana tehny enimmäkseen muotokuvia ja realistisia piirustuksia, tauluja ja kortteja. On ollu kivaa tehä tilaustöitä😊, kivaa ku ihmiset tykkää mun tekemistä tauluista ja korteista💗 mut nyt se mun itsekriittisyys on menny jo vähän yli😕 nii on kivaa tehä taas fantasiatauluja kun se on ollu mun eka taidekenre mitä oon halunnu opetella, siinä ei oo ihan nii tarkkaa jos juko juttu menee pieleen ja siinä saa käyttää mielikuvitusta.😊
Taikauskoset sanoo että ''Tulee 7-vuoden epäonni jos peili menee rikki'' ja ''Sirpaleet tuottaa onnea''. Oon ollu muutaman kerran paikalla ku peili on menny rikki ja siitä on tullu (paljonki) sirpaleita mut se ei oo ollu mun peili. Oon sit seurannu tilanteen kehittymistä että tuleeko onnea vai epäonnea, mun tutkimusten mukaan ne kumoo toisensa. Joskus joku on tiputtanu mun peilin nii oon jännityksellä/kauhulla oottanu että tuleeko siitä mulle epäonnea, mut mun seurannan mukaan siitä ei oo tullu mitään.
No nyt 1-2v. sitte mä olin yksin mun makkarissa meikkaamassa (ei ketään muita, ei ees kissaa siinä lähettyvillä jota oisin voinu vitsillä ✌️syyttää✌️), työnsin mun peiliä kauemmas ja se tippu lattialle.😫 Se meni sit rikki, keskeltä kahtia, eikä tullu yhtään sirpaleita.
Mä sit mietin että "Tuleekohan mulle tästä epäonnea?", en siis muista kunnolla onko siitä vuosi vai kaks ja nyt jälkikäteen taikauskosena aateltuna, siinä voi olla jotain totta että ku peili menee rikki nii tulee epäonnea.🤔🙁
Monesti kun mulla on tullu paniikkihäiriö nii mulla on tullu mieleen asioita mitä mulle on sanottu. Ku mulle tuli ekaa kertaa paniikkihäiriöitä, olin 17v. ja joutuin makaa 2kk sängyssä ku mun kyljessä oli haava. Sillon niitä tuli 2-4 kertaa päivässä, mä kuulin päässä hyviä- ja huonoja juttuja mitä mulle on sanottu. Mulle on sanottu että "Sä et voi ikinä saaha poikaystävää, ei kukaan täysjärkinen ala olee (sunkaa, kenenkään kans) joka on sähköpyörätuolissa ja varsinki ku sulla on hengityskone (ja aina hoitaja), jos sä saisit poikaystävän nii sen pitäis varmasti olla täysjärkinen ja pyörätuolissa tai kävelevä mut esim. kehitysvammanen" tai "Sä et voi ikinä pussata ketään ku sä oot pyörätuolissa"...
Näistä jutuista on jo kauan mut ne tulee silti välillä mieleen. Oon ollu joskus Tinderissä ja siellä jotkut on laittanu mulle ihan tyhmiä viestejä, lähettäny K18 kuvia ja kysyny multa asioita mihin ne sais vastauksen jos lukis sen mun profiilin. Joskus mulla on tehny mieli kirjottaa jollekki joka on trollannu mua että "Kuule kehitysvammasetki tajuaa paremmin ja on ystävällisempiä ku sä" tai jos joku on kysyny vaan mun hoitajista nii oon vastannu että "Ei se mun hoitaja oo mun vieressä vaan eri huoneessa, on mulla ennenki ollu poikaystävä..." tai "Nii ootko sä nyt kiinnostunu musta vai mun hoitajasta?". Yhesti yks ulkomaalainen kysy multa että "Voitko antaa sen sun hoitajan numeron?", sanoin että "En, eikä sekään kiinnostuis susta"...
Nykyään mun paniikkihäiriöt on oikeestaan vaan semmosia että mä mollaan itteeni mitä asioita oon tehny väärin tai mitä oisin voinu tehä paremmin, joskus aattelen että "Ei niissä oo mitään järkee! Miks mietin jotain vanhoja juttuja? Varsinki ku kukaan muu ei oo miettiny niitä sen tapahtuman jälkeen". Oon vaan aatellu että "Minkä minä sille voin mitä mä aattelen ku yritän olla aatteleematta?". Monesti piirtämisen/maalaamisen aikana mun aivot saattaa aatella asioita aiheista toisiin, moni on myös sanonu että "Älä kontrolloi sun ajatuksia, ne tulee eteen kuitenki ja asiat pitää käsitellä ennemmin tai myöhemmin".
Joskus on ollu silleen että mua on ärsyttäny tai harmittanu joku asia tarpeeks nii mä en oo tienny pitäskö itkee vai nauraa. Jos oon puhunu jonkun mun kaverin-, perheenjäsenen- tai mun hoitajankaa nii ollaan ehkä alettu vitsailee jostain asiasta ja mulla on saattanu tulla mieleen joku kohta jostain (fantasia-leffasta).
Oon keksinyt joistain aiheista erilaisia fantasia-hahmoja; katoin nuorempana paljon Barbie-leffoja ja mun ekassa Barbie-leffassa, Barbie ja Timanttilinnassa Melody oli jääny peiliin vangiks nii se tuli mieleen ku aloin kirjottaa tätä postausta.🙂
Fantasia-kielellä: Oonko mäkin nyt sen mun rikkinäisen peilin vanki? (🤔😀🙂 vielä 5-6-vuotta) No toivottavasti en.🙂
Tää ja edellinen postaus oli nyt tämmösiä että Tervetuloa mun pään sisään! Aika sekavaa välillä.😀🙁 mut ehkä tarinan opetus on se että "Ajattele mitä sanot, ennen ku sanot mitä ajattelet".🙂
Ens kertaan! 👋🙂
