Hautajaiset

 Olin viimeks hautajaisissa 2008 kun ukki kuoli, olin sillon 8v. 

Mun molemmat ukit on kuollu. Toisen ukin ja isomummun hautajaisiin en päässy ku siihen aikaan aateltiin että ''On liian monimutkasta lähtä reissuun Oulun ulkopuolelle ku hengityskone ja hoitajakin pitää olla mukana''. Olin n. 3-5, aina kun kävin jossain kodin ulkopuolella, hengityskone- tai sen putket hajos. Voin kertoo näistä lisää joskus. Nyt 2013 - vuodesta oon käyny junalla 5 kertaa Helsingissä, kerran Kemissä ja nyt suunnittelen lentokoneella menemistä ulkomaille. 😊

Mun kaveri Jenna kuoli muutama viikko sitten. 😪

Me oltiin koulukavereita, meillä oli 3v. ikäeroa. Aluksi me vaan moikattiin ohimennen, sit mun- ja Jennan fyssarit järkkäs meille yhteisterapiat. Jennalle oli tulossa kans hengityskone, joten meijän fyssareitten ideana oli tutustuttaa mut ja Jennan niin mä voisin antaa neuvoja ja vertaistukea. 

Mä lähin 9-luokalta, Jenna meni yläasteelle ja sai hengityskoneen. 

Neuvoin Jennaa muutamissa asioissa, välillä juteltiin monta kertaa viikossa, välillä kerran kuukaudessa, pidettiin Halloween-bileet, käytiin Ideaparkissa ja Qstockissa. 😊 Nähtiin viimesen kerran n. 2019, eipä sitä ois arvannu että se tulee olemaan viimenen, puhuttiin ku oltiin lähössä että ''Otetaan uusiks 😊''. Mulla on ollu näinä viimesen 4-vuoden aikana välillä vaikeuksia, enkä oo aina jaksanu vastata kavereitten viesteihin. Kerroin yhelle mun hoitajalle että ''Jenna kuoli, oon miettiny että ''Voi vitsi ku ois pitäny vastata enemmän'' mut toisaalta se ei johtunu Jennasta vaan niihin aikoihin en jaksanu vastata oikeestaan kellekkään 😔''. Mun hoitaja sano että ''Oot varmasti ollu Jennalle tärkee mut älä syytä ittees, aina ei vaan jaksa vastata kellekkään, kyllä sen ymmärtää 😊''.

 Pari päivää sitten kävin hautajaisissa. Mentiin junalla Kemiin, matka kesti vaan vähän yli tunnin. Tuli mieleen ku Jenna kutsu mut sen rippijuhliin, olisin halunnu mennä mut en päässy; hoitajien vuoronvaihto ois pitäny suunnitella ja taksit ois maksanu paljon. Eihän mulla sillon käyny mielessä että junalla pääsis.

Ku päästiin Kemin juna-asemalle, olin soittanu samasta firmasta taksin joka kuskas myös Jennaa. Kuski kysy että mistä me ollaan tultu ja vastattiin että ''Oulusta''. Sit se kysy että ''Miks tulitte Kemiin? 😊'' nii mä sanoin että ''Tulin mun kaverin hautajaisiin 😟''. Sit ku oltiin perillä kappelissa Jennan läheiset oli paikalla. Jennan entinen hoitaja tunnisti taksikuskin ja kerto että ''Jenna on kuollu 😔''. Taksikuski oli tosi symppis 😍 huomasin että hän liikuttui kuullessaan uutisen. Kuulin vähän myöhemmin samalta hoitajalta että ''Tää taksikuski oli Jennan lemppari 😊''. En yhtään ihmettele, tää oli tosi kiva (ja komee). 😊

Mietin taksissa ennen ku oltiin perillä että ''Oonko mä tunteeton vai miks mä en oo itkeny? 🤔''. (Oon joutunu kovettaa itteni 2019 sairaalareissulla. 

Mun poikaystävä otti ja lähti, mulle tuli keuhkokuume, meinasin kuolla, tehtiin mahaleikkaus ja kun toivuin sairaalassa teho-osastolla en jaksanu itkeä kun olin niin huonossa kunnossa. Puhuminenkin tuntu hengästyttävältä ja aattelin että ''En haluu alkaa itkee koska sit on vaikeeta hengittää''). Voin kuitenkin todeta että ''En oo tunteeton'', ku näin taksikuskin liikuttuvan ja kappelissa Jennan läheisten itkevän; tuli mullakin itku. Se kolahti tajuntaan että Jenna ei tuu takas. 😥

Sit mentiin muistojuhlaan. Oli kiva kuunnella Jennan isovanhemmilta Jennan elämästä, pappi myös jutteli meidänkaa. 😊 Kuunneltiin Jennan lemppari biisejä ja kaiken nyyhkybiisien lisäks lopuks soi Cha Cha Chaa. 😀

Mä oon muuten semmonen että Mä En Ikinä missään muualla käytä koko mustia vaatteita paitsi hautajaisissa. Nyt olisin laittanu kokonaan mustat vaatteet mut mun 2 mustaa paitaa oli menny rikki, olkaimet oli hajonnu. Joten laitoin mustat ballerina-kengät, mustat sukkikset, mustan hameen, valkosen topin ja mustan boleron.

Erikoista tässä reissussa oli että junissa ei ollu invaluiskia.

Yritin varata junalippuja jo kk sitten mut aikatauluja ei näkyny. No viikko sitten olin ostamassa lippuja. Laitoin VR-chattiin viestii että ''En löydä invapaikkoja, tää näyttää vaan makuuhyttiä''. Sieltä vastattiin että ''Voit varata 2 istumapaikkaa ja istua ite pyörätuolissa''. Sit reissun edeltävänä päivänä laitoin VR-chattiin viestii että ''Tuli mieleen että pääsenkö niihin juniin pyöratuolilla? Onko niissä junissa invaluiska?'' ja kerroin missä junissa meillä on paikat. VR:ällä vastattiin että ''Pääsee pyörätuolilla''. 

No sit aamulla oltiin menossa junaan nii konduktööritkin oli ihmeissään että ''Tästä junasta on vähennetty invaluiskia! 😲''. Saatiin kuitenkin joku metalliluiska nii päästiin junaan. Oltais jouduttu olla koko matka käytävällä mut joku oli perunu nii mentiin makuuhyttiin. Mietin mun hoitajankaa että ''Onpa outoo ku nykypäivinä poistetaan invaramppeja, niitähän pitäis ennemmin lisätä''. Sit ku oltiin lähössä Kemistä, juteltiin konduktöörinkaa, kerroin mitä olin jutellu VR-chatissa. Konduktööri sano että 

''Valitettavasti tässä junassa ei oo ollenkaan pyörätuolipaikkoja, joten ei oo myöskään luiskia''. Vaihtoehtona oli jäähä 2 tunniks oottelee toista junaa josta ei ollu varmaa onko siinäkään luiskaa, siinä tapauksessa oltas jouduttu jäämään yöks Kemiin mut konduktööri onneks anto meille taksikortin jolla VR makso meille taksikyydin Ouluun. 🙏😊

Itse reissu oli kiva vaikka ikävällä asialla oltiin liikenteessä.

Yhteensä 3 mun kaveria on kuollu nyt 6-vuoden aikana, 2 viimesen 

7kk aikana. 😔 Olin otettu ku Jennan äiti henkilökohtasesti kutsu mut. 🙏😍💗

Uni (osa 3)

 

 Tää on jatkoa ''Pyörätuolilainen näyttelijänä'' ja ''Uni''-postauksille. 😊

Näin jonkin aikaa sitten unta että olin jossain laivalla, turkoosilla merellä (ilmeisesti Karibianmerellä 😍) ja mä ja n. 200 muuta pelattiin Netflixin suosittua sarjaa Squid Gamea. Kilpailijoina oli julkkiksia, suomalaisia tubettajia, -laulajia, näyttelijöitä, amerikkalaisia tubettajia, -laulajia ja näyttelijöitä. Yks niistä oli Selena Gomez, jota oon fanittanu enemmän ja vähemmän vuodesta 2012.

Pelin säännöt oli vähän niinku (piilos)hippa mut jahtaajalla oli naamari, mustat vaatteet ja etälamautin joka näytti käsiaseelta (tässä vaiheessa uni tuntu painajaiselta). 

 

Piilossa olleiden piti olla ihan paikallaan ja esittää kuollutta. Jos jahtaaja näki jonkun liikkuvan, paino etälamauttimella yläselkään josta tuli jotain rauhoittavaa-ainetta, ihminen ei pystyny enää liikkuu ja sen kohalta oli Game Over. Voittaja oli se joka oli viimesenä hengissä. Mä olin jo kerran saanu etälamauttimesta mut rauhoittavaa-ainetta oli tullu sen verran vähän et pidin pienen tauon ja pystyin jatkaa peliä. Olin viimenen joka sai etälamauttimesta, sit selvis voittaja. Olin luullu että kaikki kilpailijat oli oikeesti kuollu mut sit Selena Gomez ja muut kilpailijat tuli taputtaa mulle ja voittajalle. 😊 Sit kuvakulma liikku niinku otettas askel taakse. Sit huomasin että olin Finnkinossa, leffasalissa ja me katottiin ensi-illassa sitä Squid Gamea missä me näyteltiin. 😊 Se jahtaaja istu mun vieressä ja me hymyiltiin toisillemme leffan lopuksi. 😊

Mä oon joskus nähny enneunia. Oon lähiaikoina myös nähny unta että kävin koe-esiintymässä Salkkareissa. Toivon että pääsisin joskus näyttelee Salkkareihin ja johonkin leffaan. 😍

Pyörätuolilainen näyttelijänä

   

Mulla on hirveesti ajatuksia, pää kuhisee ideoista miten tän 

                          postauksen vois alottaa. 😊

 

 No pitää varmaan alottaa alusta nii on selkeintä.

Oon ollu kiinnostunu näyttelemisestä jo nuoresta asti. Peruskoulussa, varsinkin joulunäytöksissä halusin olla lavalla, enkä siinä vieressä. Olin 6-8 luokilla ihastunu yhteen mun luokkalaiseen poikaan, kerroin siitä joskus hänelle mut häntä ei kiinnostanu seurustelu. Joku varmaan miettii että ''Miten tuo liittyy aiheeseen, näyttelyyn?''. No ✌️näyttelin✌️   

koulun joulukirkossa Mariaa ja se mun ihastus oli Joosef, me näyteltiin Jeesuksen syntymä. Tää meidän näyttely oli sitä että istuttiin hiljaa vierekkäin, mulla oli vauvanukke sylissä, seimi (jossa oli pehmusteena olkia) oli meidän edessä ja pappi kerto tarinaa. Musta oli hauskaa olla tavallaan pääroolissa. 😀 Toinen joulunäytös oli semmonen mihin olin ite tehny käsikirjotuksen (sen pohjalta mitä oltiin yhessä kavereitten ja opettajienkaa suunniteltu) ja kirjotin siihen roolin itelleni. 😀 Idea tuli Jope Ruonansuu - Kuusivarkaisiin-biisistä. Näytöksen hauskin kohtaus oli se että yleisö luuli että me mentiin kuusivarkaisiin hakemaan puuta ulkoa koristeltavaksi mut ku me palattiin lavalle, meillä oli mukana pahvista leikattu valko- punaraitainen numero 6. 😀

9-luokalla olin yhessä Tervareitti-hankkeessa mukana. Siinä oli n. 7 9-luokkalaista. Ryhmä kokoontu 4 kertaa lukuvuoden aikana ja mietittiin ''Mitä yläasteen jälkeen?''. Yks lauantai meille tulo Kulttuuritalo Valve:elta mies ja nainen kertoo miten tehään elokuva. Ne oli ollu monessa leffan kuvauksissa mukana (esim. Miss Farkku Suomi). Me jakauduttiin kahteen ryhmään, toiset teki animaation ja mä + pari mun kaveria näyteltiin lyhytelokuva Prinsessa Vankila. 😊 Koulun hissi oli vankila, me karattiin vankilasta, ryöstettiin pankki ja karattiin muka ulkomaille. 😀  Se kesti n. 4min. Toinen lyhytelokuva tehtiin ATK-tunneilla. Sen nimi oli Teinimummot. Me näyteltiin mummoja jotka joi energiajuomaa ja meni ihan sekasi. 😀  

Se kesti n. 6min.

 

Sit tähän vuoteen

Mä oon jo monesti jo puhunu Limingan Taidekoulusta ja puhun varmasti jatkossakin. 😊   

                                

                                 NOITIEN KIRJA 

 

 

 3 viikkoo sitte meidän koulussa alko Työpaja-jakso. Vaihtoehtoina oli erilaisia ryhmiä, en ees muista muita vaihtoehtoja ku maalaus ja näytteleminen. Tiesin heti että haluun Teatteri-ryhmään. 😍 

Ryhmiin ilmoittautumis lapuissa luki jotain että ''Tehään Maikki Harjanteen Noitien kirja-satukirjaan perustuva näytelmä, osallistujia max. 15 hkl...''. Mulla ei ollu mitään hajua siitä sadusta eikä hirveesti näyttelemisestäkään. Aattelin vaan että ''Mä nyt laitan nimen tähän ku haluaisin näytellä 😍 kyllä ne potkasee mut pois ryhmästä jos näyttää siltä että en voi osallistua''. 😀 Meillä kävi vierailevia opettajia kertomassa kehon huollosta, hengittämisestä ja artikuloinnista / eri tunnetilojen välittämisestä. Kehon huolto- ja hengittämistekniikka tunneilla aattelin että ''Nonii, tää oli tässä, kohta vieraileva ope sanoo että ''Veera pitäisköhän sun vaihtaa ryhmää? Nää tunnit voi olla sulle liian haastavia'' pyörätuolin ja hengityskoneen takia''. Mä  olin kuitenki sanonu opelle että ''Joskus voi näyttää siltä että mä en tee mittää ku mun liike voi olla nii pientä tai en pysty tekemään syvään hengityksiä samalla tavalla ku te, hengityskoneen takia; mut mä voin kattoo ja oppii jotain vaikka en pystyiskään tekee asioita samalla tavalla ku te''. 😊

Tessa-ope oli tehny käsiksen, ohjas näytelmän ja päätti roolit. Me saatiin kuitenki kertoo mikä rooli meitä kiinnostaa. Mä sanoin että ''Mua kiinnostais Atan rooli 😊'' mut jos olisin lukenu Atan repliikit kotona ennen castingiä, olisin kiertäny roolin kaukaa ku olisin aatellu ''En mä kehtaa'' ku Atta on niin paljon äänessä ja varsinkin kun kuulin että Atta laulaa ja räppää. 🙈

Myöhemmin ku kuulin että Atta-noita puhuu paljon, laulaa ja räppää, Tessa oli jo sanonu napakasti mut lempeästi että ''Mä vaadin teiltä sitoutumista ku tää ryhmä on jo valmiiks pieni 😊''. Nii en mä enää siinä vaiheessa voinu- enkä ees halunnu lähtä. 😊 Mua jännitti ihan saak'listi viimesenä lauantaina ku tiesin että sunnuntaina on tanssiesitys, jossa mulla on 2 esitystä, Varjo ja mun ryhmäläistenkaa pyörätuolitanssiesitys, en osannu ryhmäkoreografiaa, en osannu vuorosanoja ja maanantaina alkaa teatteriesitykset. Mulla tuli pieniä paniikkihäiriöitä ja mulla oli varmasti kuumetta samaan aikaan ku paniikkihäiriöt oli päällä. Ryhmätanssiesitys meni ihan ok, mut mun oma rima on aika korkeella. 😊 Varjo-tanssiesitys meni niinku pitikin mut mä olin ite tehny sen koreografian mun fyssarinkaa. 😊 Varjo-koreografiakin liittyy paniikkihäiriöihin ja suruun. Sain paljon ihania palautteita koreografiasta ja ihmiset sano että se esitys ''kosketti'' ja ''tuli tippa linssiin''. 😍

 

 

''Nyt piti puhua Sudenpää-vuoresta!'' Sanoi mun noitaystävä Noitien kirja - näytelmässä ku oltiin ajautumassa väärään puheaiheeseen. Se sopii hyvin tähän kohtaan postausta. 😀

Meillä oli 2 näytöstä per. päivä maanantaista keskiviikkoon. Aamun esityksiin tuli n. 3-luokkalaisia ja iltapäivän esityksiin tuttuja/perheenjäseniä tai meidän koulun oppilaita ja henkilökuntaa. Maanantain eka esitys meni ihan hyvin vaikka unohin pari kertaa repliikin. Esitysten välillä hain mun äitin ja mummun kattoo esitystä. 😊 Esityksen jälkeen juteltiin yleisönkaa esityksestä. Perheen äiti kysy meiltä näyttelijöiltä että ''Jännittikö teitä? Oliko vaikeeta oppii vourosanat? 😊''. Mä sanoin että ''Mua jännitti viikonloppuna ihan hirveesti ja mietin että ''Ku en mä oo näyttelijä (mut haluaisin olla)''. Tähän väliin perheen isä sano että ''Ja nyt sä oot 😊''. ja jatkoin että ''Ja aattelin että ''Enkä mä osaa laulaa'' ja jännitti ku en osannu vuorosanoja, mut sit heräsin tänää aamulla ja muistin melkeen kaikki vuorosanat''. 😊 

Koulun henkilökunnasta ihmetteli kans ku olin oppinu pitkät repliikit niin nopeesti ja sano että ''Kyllä susta saa olla ylpee 😊''. Äiti oli vähän epäluuloinen ku kerroin että ''Mä meen teatterilinjalle'' mut nyt äiti ja mummu sano että ''Saa kyllä olla ylpee Veerasta 😊''. Äiti laitto myös videon meille WhatsApp-ryhmään esityksen jälkeen ja sano 

''Kyllä siitä varmaan näyttelijä tulee 😊''.

 

 Eilen oli viimenen näytelmäpäivä.

Aamunäytökseen tuli taas alakoululaisia ja osa oli pyörätuolissa. 

Mulla jäi mieleen että Tessa sano ''Musta on hyvä että Veera on tässä näyttelemässä nii nämäkin näkee että voi näytellä vaikka onkin pyörätuolissa 😊''.

 

Haluun kyllä jatkossakin näytellä. 😍 Mulle saa laittaa viestii jos joku haluu mut esiintyy johonkin.😊 Saa jakaa! 😊

 

234

 

 Monet pitää häät esim. 06.06.06, 09.09.09, 12.12.12, 22.2.22, 23.3.23

Mä tykkään monista erilaisista numerosarjoista. Katon monesti kelloakin ku se on esim. 10:10, 11:11, 12:12, 12:21, 12:34, 1:23, 2:34, 3:45... ja mitä näitä nyt onkaan. 😊 Mun perheenjäsenet, kaverit ja muut ketkä tuntee mut nauraa mulle myös että ''Veeralle pitää olla aina parillinen määrä juttuja''. 😊 Nykyään ku selitän esim. mun veljelle että oon esim. ostanu jotain; nii se osaa sanoo munkaa yhteen ääneen ''Parillinen määrä! 😀''. Ette oo ehkä aatellu mut julkasen nykyään uuden blogipostauksenkin vaan parillisena päivänä. 😀 Paitsi nyt kun teemana on 234. 😊

Numerosarja 234 on ollu semmonen juttu mikä on toistunu mun elämässä nyt lähiaikoina ainakin 3 kertaa, viimeisimpänä tässä postauksessa. 😊

Mä ja mun siskon tyttö/kummityttö vietettiin yhteissynttärit                   Frozen-teemalla. 😊 (Mä olin ns. aikuisempi Elsa, Frozen 2:sta ja kummityttö oli Elsa, Frozen 1:sestä. 😊) Sanoin jo viime joulukuussa mun siskolle että ''Teen Frozen-kakun sen synttäreille 😍''. 

Alunperin meillä piti olla synttärit eri aikaan, kummitytöllä helmikuussa ja mulla maaliskuussa, mut meillä on ollu vähän kiireitä nii päätettiin pitää yhteissynttärit. 😊 Kakkua tehdessä mietin että ''Miten laitan nuo kynttilät?'' ku mä täytin 23v. ja kummityttö täytti 4v. Sit keksin että laitan toiseen kakkuun kynttilät 234. 😊

Oon alottanu käymään taidekoulun teatterilinjalla, oon haaveillu näyttelemisestä jo monta vuotta. 😊 Ekana tehtävänä oli ettii jostain- tai kirjottaa ite monologi. Ope sano että ''Veera, sähän voisit ite kirjottaa jonkun (runon), sä voisit olla hyvä ku kirjotat blogiakin.'' 😊

Aluks mulla ei ollu hajuakaan mitä monologi tarkottaa ja luulin että sen pitää olla runo. Sit mun hoitaja sano että ''Ota joku juttu sun blogista, ne tekstit on sulle ainakin tuttuja 😊''. Sit muistin ekan lauseen minkä kirjotin mun siskon tytön korttiin n. vuosi sitten, peilasin sen 2-vuotiaaseen minuun ja jatkoin tekstiä niinku kirjottaisin blogipostausta. 😊

 

 

Laitan vielä videon toisesta monologista (/mun mini teatteriesityksestä) Taiteellista_elamaa-Instaan. Käykää kattoo jos kiinnostaa! 😊

 

Naistenpäivä

 

                                    Viime vuonna naistenpäivänä:

Äiti oli just laittanu mulle vihreitä ja pinkkejä raitoja (halusin olla Avril Lavinge 😀). Kävin fysioterapiassa ja oltiiin sovittu että mun tuolin korjaaja tulee muokkaa mun selkänojaa. (Oltiin jo puhuttu mitä selkänojassa pitää muokata.) Menin Fysiokseen sisälle, mies oli jo siellä. Mies sano jotain että ''Joo, ei tuo ihan hyvältä näytä''. Mun hoitaja ei tunnistanu miestä ja sano ''Siltä on just värjätty tukka! Et sä noin voi sanoo ja vielä naistenpäivänä! 😮''. Mä aloin nauraa ja sanoin mun hoitajalle ''Ei se tarkottanu sitä 😀'', mies sano että ''Puhuttiin selkänojasta 😊'' ja korjas sulavasti 

''Ja ainahan Veera näyttää hyvältä 😊''. 😀

Tänään kävin mun kaverilla; mies taksikuski (ei hirven vanha eikä hirveen nuori) toivotti ''Hyvää naistenpäivää 😊''. (Oli outoa sanoo vaan ''Kiitos 😊'' ku yleensä taksikuski toivottaa ''Hyvää päivänjatkoa 😊'' tai ''Hyvää viikonloppua 😊'' ja vastaan niihin aina ''Kiitos samoin 😊''.) Mä sanoin että ''Oot eka mies tänään joka toivottaa ''Hyvää naistenpäivää 😊'' jos iskää ei lasketa. 😊''. Mies sano ''No toivottavasti et oo kovin montaa miestä nähny tänään'', vastasin että ''Muutaman''. Mies sano että ''Ennen ku sanoo ''Päivää'' pitää sanoo ''Hyvää naistenpäivää 😊''. 

Mä kerroin tuon jutun meijän perheen WhatsApp-ryhmässä ja sanoin että ''Olipa herrasmies 😊''. Sit kysyin meijän perheen naisilta ''Ootteko saanu miehiltänne kukkia tai suklaata? 😊''. Osa oli saanu kukkia ja osa viestin. 😊 Äiti sano vitsillä että ''Miehiä pitää välillä kouluttaa 😀''. (Mä oon vähän kateellinen naisille kellä on auktoriteettia, joku nainen sanoo miehelle kerran ja se menee heti perille, toiset naiset sanoo muutaman kerran mut mies hyväksyy kuitenkin lopuksi sen asian mitä nainen on sanonu mut mä kuulun siihen alimpaan kategoriaan. : Oon sanonu jostain asiasta, sit mun poikaystävä on alkanu mököttää ja lopuks se on ottanu ja lähteny. Äiti on sanonu että ''No sitä miestä ei ois sit ees pystyny kouluttaa, parempi että lähti, löytyy sulle joku parempi 😊''. Sit oon miettiny että ''Niillä naisilla kellä on auktoriteettia ja mies hyväksyy asioita; on oikeesti mies joka myös rakastaa sitä naista 😊''. Sitä odotellessa. 😊

Laitoin Taiteellista_elamaa-Instagramiin  Naistenpäivään liittyvän videon, käykää kattoo. 😊

Siistejä juttuja

 

 En oo kirjottanu tänne vähään aikaan. 

Eka tein piirustusta Konsta Hietasesta ku kävin sen keikalla syksyllä Valkeassa(, ennen ku Disney tuli). Laitoin Konsta-piirustuksesta kuvan Instagramiin ja Facebookkiin. Konsta kommentoi-, kehu piirustusta ja alko seuraa mua Instassa. 😍 Facessa Salkkareitten faniryhmässä piirustusta kehuttiin ja mua pyydettiin tekee lisää kuvia, esim. Ismosta ja Aki Nikkisestä. 😊 Salkkareilla oli synttärit 25.1. ja aloin tekee piirustusta Esko Koverosta. Laitoin mun Instaan lyhyen videon ku piirrän Eskoa, tägäsin Salkkareitten-Instan ja mun video pääsi niitten Ig-storyyn. 😍 Piirustus ei oo vielä(kään) päässy Instaan ku mulla on ollu käsi kipee videon editoinnista. Aluksi editoin mun puhelimella, sit se hajos, alotin editoinnin alusta tabletilla, sit oli muisti täynnä, sit en voinu tehä piirustusta valmiiks ku hiilikumi meni hukkaan ja sit Mikko Harjun keikka kiilas edelle. 😊

Kysyin mun kaverilta keskiviikkona että ''Hei! Tiiäks millon Mikko Harju tulee taas tänne Ouluun?''. Mun kaveri sano että ''perjantaina 😊''. Mä vaan sanoin että ''OMG mulla tulee kiire piirustuksenkaa! 😱 

(yleensä alotan tekee piirustusta tai maalausta 2-4 viikkoo ennen keikkaa). Nyt oli siis niin että mulla oli 3 päivää aikaa tehä piirustus, sekin ois ollu hyvä suoritus mun käden kannalta mut oikeesti se meni niin että alotin piirustuksen 3 kertaa alusta ja viimeisimmän tein vuorokauden aikana. 

Oon joutunu harjottelee itteni hyväksymistä muutaman vuoden sisällä ja opettelee itteni kehumista. En yleensä sano että oon ylpeä itestä, se sana on liian ylistävä mut voin sanoo että ''Oon iloinen tästä suorituksesta 😊''. Piirsin keskimäärin 7h ilman taukoja. 😃 Mä sanoin että ''Tuo silmä on liian pieni'' tai ''Varjostukset meni huonosti''. Mun hoitajat sano  että ''Ei tuossa oo mittää vikkaa 😊'' mut mä oon PERFEKTIONISTI ja oon asettanu riman johonki mun pään yläpuolelle 😀 nii sillon mä teen sen työn vaikka 3 kertaa että kehtaan antaa sen eteenpäin! 😊 Me mentiin eturiviin niin nähtiin hyvin. 😊 Tää oli mun eka kerta Mikon keikalla (jos Facebook-livejä ei lasketa), mun kaveri on ollu muutaman kerran. Mua naurattaa vieläki ku Mikko kysy multa, mun kaverilta ja joiltaki muilta eturiviläisiltä että ''Mistä oot tullu tänne keikalle?'' nii mä jäädyin 😀 tuijotin vaan mikkiä enkä saanu sanottua mitää. 🙊 Keikka oli hyvä! Välillä Mikko kävi yleisön seassa ja mun vieressä laulamassa. Se on ihana ku ottaa kaikki hyvin huomioon.  😊💗 Meen kyllä toistekki keikalle. 😊

 

 

 Monesti ku oon nähny paljon vaivaa piirustuksen tai maalauksen eteen; mulla tulee semmonen Tyhjä-fiilis että ''Mitäs nyt?''. Nyt mä alan tekee enimmäkseen muotokuvia ihmisistä, eläimistä, leffojen kansikuvista ja joihinkin liittyy vielä fantasiamaailmaa. 😊 Näitä on luvassa koska alan suunnittelee mun kolmatta taidenäyttelyä. 😊 

Väittämiä miten liikuntarajoitteisia kohdellaan; kerron mikä voi mennä väärin.

 

On menny n. 2kk ku viimeks kirjotin postauksen tänne. Sillon Disney oli aika vasta tullu mulle, nyt se on mun iskän ja sen naisystävän luona, siellä on myös Disneyn veli Danny ja mä käyn monesti moikkaa niitä tai Disney tulee mun luo. 😍😍💗💗 Oon myös tehny YouTube-videoita, piirtäny, maalannu ja mua käytiin toisen kerran haastattelee Yle-uutisiin. 😊 

Oon miettiny jonkin aikaa että ''Mistä aiheesta kirjotan seuraavan blogi-jutun? 🤔'' mut nyt näin Ylellä All X Panel:in jutun ''vammaisten elämä'':stä ja mulla on sanottavaa myös niihin aiheisiin 😊, jotkut on omakohtasia kokemuksia, joistakin sanon yleisellä tasolla. 😊 Yleensä mun blogitekstit on kaiken ikäisille mut nyt jotkut jutut voi olla K18.

 

Väite 1.

''Pyörätuolia käyttävien elämä on merkityksetöntä''

Moni saattaa luulla niin ja aatella että me istutaan kotona paikallaan pyörätuolissa tai makoillaan vaan sängyssä mut asia ei oo nii. Mä aloin siks kirjottaa tätä blogia että ihmiset näkee mitä kaikkee voi tehä vaikka onkin pyörätuolissa ja mä oon lisäks hengityskoneessa.

Väite 2

''Pyörätuolia käyttävät pariutuvat vaan keskenään''

Mä kuulin tätä paljon ku olin murrosiässä. Jotkut sano mulle että ''Veera: sä et voi ikinä seurustella kenenkään normaalin pojankaa.'' Jotkut nauro mulle että ''No mut eihän Veera voi seurustella ees semmosen pojankaa joka on pyörätuolissa, ei ne ees yllä pussaamaan ku niitten pyörätuolit ottaa vastaan!! 😃😃''. Jos oon kertonu että ''Me ollaan yhessä.'', multakin on kysytty muutaman kerran että ''Onko sekin pyörätuolissa?''. Sit jos oon vastannu että ''Ei'' nii seuraavat kysymykset on ollu ''Käveleekö se normaalisti, onko sillä muita vammoja/sairauksia, miks se haluis olla sunkaa ku sä oot tuossa tilanteessa?'' Tästä syystä mulla on menny pitkään että oon ees kertonu kellekkään jos seurustelen. 

Väite 3

''Pyörätuolia käyttävällä ei ole seksuaalista elämää''

Mulle on sanottu nauraen myös ''Veera ei voi harrastaa seksiä kun sillä on koko ajan hoitaja ja samassa huoneessa 😃😃''. Yks mun kaveri sano että ''Hoitaja voi tarvittaessa riisuu sen hoidettavan vaikka kokonaan jos hoidettava haluaa''. Musta se kuulosti aika oudolta mut jos jossakin on semmonen käytäntö nii ok, mä en puutu muitten asioihin. Sillä ei oo väliä mitä oon tehny tai jättäny tekemättä mut yleisesti sanottuna: Hoitajan ei oo pakko olla kokoajan samassa huoneessa. Esim. mun asunnossa on mun oma makkari, välissä olkkari ja keittiö ja sit hoitajan työhuone. Oon pääosin yksin makkarissa, hoitaja tulee käymään jos tarvin apua. Meillä on ollu myös puhetta että ''Hoitaja ei avaa mun posteja jos mä en oo paikalla, mä saan ite päättää mitä tehään milloinkin, millon hoitaja auttaa ja millon mä haluun olla yksin huoneessa piirtämässä, tietokoneella tai kaverinkaa. 😀

Sit joku on joskus kysyny ''Voitko saada lapsia ku oot pyörätuolissa?''. Monesti niillä naisilla ketkä käyttää pyörätuolia ei oo biologillisesti mitään estettä raskaudelle. Multa kysyttiin yhesti ''Veera: Kuinka laajasti teille on opetettu terveystietoa?''. Sanoin että ''On opetettu ihan laajasti'' mut kävin seksuaaliterapeutilla kun mua vähän painostettiin. Siellä sanottiin että ''Yleisesti pyörätuolilaisilla ei oo mitään estettä olla raskaana, voi olla jopa parempi ku ei tarvi kävellä, joillakin saattaa olla enemmän lääkärikäyntejä jos tarvii mut sen tulevan lapsen kannalta se ois vaan hyvä juttu 😊''.

Otetaan huomioon vielä ne että Näistä asioista mistä oon kertonu tähän mennessä on vähintään 5-vuotta. Jotkut asiat saattaa olla muuttunu ja Kaikki asiat ei sovi kaikille, vaikka oiskin sama sairaus tai sitten ei. 😊

Väite 4

''Pyörätuoli on rajoite''

Mä oon samaa mieltä ku videolla: Pyörätuoli ei oo rajoite, se mahdollistaa liikkumaan jos ei voi kävellä. 😊 Ihmiset vanhenee ja kävelykyky heikkenee, jotkut voi joutua onnettomuuteen. On hyvä että esim. uusien kerrostalojen rakentamiseen laki määrää että ''Pitää olla esteetön'', ikinä ei voi tietää mitä sattuu tulemaan. Kenenkään ei pitäis jäädä kotiin sen takia että ei pysty kävelee. 😊

Väite 5

''Pyörätuolia käyttävälle pitää puhua kuin lapselle''

Oletetaan että pyörätuolilaisilla on muitakin vammoja/sairauksia ku liikuntarajoite. Mulla ja mun kavereilla on ollu monesti puhetta että ''Oli sitten pyörätuolissa, kävelee vähän eritavalla tai jos joku käyttää puhumisen apuna kommunikaattoria, jotkut olettaa että aivot ei toimi''. Mun kaverit on sanonu että ''Tarjotaan liikaa apua vaikka oon sanonu että ''Ei kiitos, mä pärjään 😊''. Ja jos ei pärjää, pystyy ite pyytää apua. 😊

Monesti ihmiset haluu tehä mahollisimman paljon asioita ite ettei toimintakyky heikkene. 😊 Joskus myös kaupan työntekijät saattaa olettaa että pyörätuolilainen ei voi puhua ja kysyy avustajalta ''Tarviiko hän kuittia?'', avustaja/hoitaja saattaa kysyä avustettavalta ''Haluuks sä kuittia?'' nii myyjä saattaa hoksata että Voi kysyä siltä joka on pyörätuolissa. 😊 

Mulle on käyny niin että lähikaupassa miesmyyjät on moikannu mua siitä asti ku mä oon käyny siellä, kesällä sinne tuli pari uutta naismyyjää jotka ei oo kovin moikannu mua. Sit yhesti Glitter:issä (aika pitkä) naismyyjä käveli mun ohi ja kysy mun hoitajalta ''Tarvitteko te apua?''. Mun hoitaja alko kysyy multa mut mä vastasin jo sille ihan ystävällisesti ''En, mä vaan kattelen 😊''. Samalla ku puhuin myyjälle, hän seiso sivuttain mun edessä ja katto nenän vartta pitkin mua alaspäin. Siinä tuli mieleen niinku hän olisi pitänyt itseään ylempiarvoisena ja aatellu että oon hänen alamainen. Oikeesti olin hänen alapuolella kun istun pyörätuolissa (ei tää mun tuoli oo kuitenkaan matalimmasta päästä 😊) ja hän seisoi, oli luonnostaan pitkä. 😊 Yleisesti kaikki myyjät on kivoja. 😊

Yhesti menin RAX-buffettiin syömään mun hoitajan kans. 😊 

Käytiin eka hakee mulle ruoka ja sit hoitaja meni hakee itelle. 

Mä jäin hetkeksi yksin pöytään ja alotin syömisen. Raxin työntekijä tuli täyttää kahvitarjottavia ja siinä samalla sano innostuneella ja kovalla äänellä ''IHANAA ETTÄ SÄ VOIT SYÖDÄ ITE! 😊''. Mä sanoin että 

''Öö joo, ei se aina tarkota sitä vaikka onkin pyörätuolissa että ei vois syyä ite, mä piirrän ja maalaankin. 😊 Sairauksia on erilaisia. 😊''.

 

Nämä asiat mitä nyt kerroin ei oo tarkotuksena ketään loukkaamista varten, vaan ennemmin hauskoja muistoja. 😀😊

Tää blogi on täyttäny nyt 4-vuotta, hoksasin että en oo laittanu tänne tai blogin Instaan 3-vuotis kuviakaan mut palataan niihin seuraavassa postauksessa. 👋😊

Hyvää/parempaa tätä vuotta kaikille! 😊